Hiljaiset sankarit

Eläinterapiaa ja mielekästä tekemistä. Kaksi nuorta kertoo, miten masennuksen mustasta aukosta voi nousta.

Silminnäkijä (tv)
Hanna ja hevonen
Eläinterapiaa ja mielekästä tekemistä. Kaksi nuorta kertoo, miten masennuksen mustasta aukosta voi nousta. Toimittaja Tiina Merikanto.

”Mitä sinulle kuuluu? Mikä sinua voisi auttaa? Missä sinä haluat olla hyvä?”

Tavallisia kysymyksiä. Mutta usein juuri ne jäävät kysymättä, kun nuori sairastuu masennukseen tai kärsii muista mielenterveysongelmista ja komeroituu neljän seinän sisään. Ulospääsy voi olla musiikki, kädentaidot tai koiratoiminta.

- Me yleensä vain nähdään se sairaus. Mutta meidän pitää alkaa nähdä se, että sen lisäksi että ollaan sairaita, ollaan myös terveitä, sanoo Nuorten Kulttuuripajan-hankkeen johtaja ja musiikkiterapeutti Markus Raivio. Hän tuulettaa perinteisiä käsityksiä nuorten mielenterveysongelmien hoidosta.

Fanni piirtää lintua.
Fanni-Laura piirtää unilintua. Se on nykyään hänen tavaramerkkinsä.Yle: Silminnäkijä

Tuuletukseen on aihetta. Nuorten mielenterveysongelmien kasvu ja syrjäytyminen ovat inhimillinen ja taloudellinen tragedia. Vaikka maa on pullollaan erilaisia työryhmiä ja matalan kynnyksen hankkeita, isot rakenteet eivät silti ole muuttuneet.

- Olemme monissa asioissa samassa tilanteessa kuin 1950-luvulla, ja tragedia jatkuu, sanoo Raivio.

Silminnäkijä esittelee isojen lukujen takaa kahdet kasvot, Hannan ja Fanni-Lauran. Samalla se esittelee yksinkertaisen mutta toimivan konseptin, kulttuuripajan, joka osoittaa, että masennuksen mustasta aukosta voi nousta. Nyt puhutaan nuorten mielenterveydestä ratkaisujen kautta. Kulttuuripajan toimintaidea on kansainvälisestikin ainutlaatuinen.

Eläimet pelastivat elämälle

Hanna (26) yritti ensimmäisen kerran itsemurhaa jo 9-vuotiaana. Hän on ollut useaan otteeseen sairaalassa. Hanna sanoo, että eläimet – hevoset ja koirat – ovat pelastaneet hänet.

- Mun elämä on ollut sellaista suossa rämpimistä. Joskus tulee vähän kuivempi mätäs, jossa pystyy hengähtämään. Sitten on vähän tasaisempaa ja taas se polku jatkuu siellä suossa.

- Lapsesta asti olen kokenut eläimet semmoisina, että ne eivät petä luottamusta. Ne on jatkuvasti läsnä ja tulee sun luo. Ne ei katso ihmistä minkä näköinen se on.

Ei ollut sellaista kuin tulevaisuus. Sitä ei ollut ollenkaan.

Fanni-Laura

Fanni-Lauralla (24) on toisenlainen tausta. Hänellä meni kaikki hyvin. Hän oli hyvä koulussa, kansainvälisen tason voimistelija ja monipuolisesti taiteellisesti lahjakas. Kunnes vaikea masennus vei toimintakyvyn kokonaan.

- Mä en pystynyt hahmottamaan seuraavaa päivää, en edes samaa päivää. Ei ollut sellaista kuin tulevaisuus, sitä ei ollut ollenkaan.

Fanni laulaa
Musiikkiryhmät ovat tärkeä osa kulttuuripajojen toimintaa, samoin ne ovat tärkeitä Fanni-Lauralle. Yle: Silminnäkijä

Sekä Hanna että Fanni-Laura päätyivät omilla tahoillaan kulttuuripaja-toimintaan, joka perustuu toiminnalliseen vertaistukeen. Siellä kysytään, missä ihminen haluaa olla hyvä, mitä hän haluaa tehdä ja missä asioissa hänellä on toimintakykyä.

Lapsesta asti olen kokenut eläimet semmoisina, että ne eivät petä luottamusta.

Hanna

- Niitä me vahvistetaan sitten täysillä, sanoo Markus Raivio.

Yksinäisyys on megaluokan ongelma

Kulttuuripajan toiminnalliset vertaistukiryhmät eivät ruodi sairautta, vaan keskittyvät johonkin yhteiseen tekemiseen.

Fanni-Laura on laulanut, piirtänyt ja kirjoittanut. Hanna on ollut kehittämässä kulttuuripajan koiratoimintaa toisille kuntoutujille. Koirien kanssa käydään mm. palvelutaloissa.

Hanna ja koirat
Hanna on ollut kehittämässä kulttuuripajan koiratoimintaa. Yle: Silminnäkijä

- Kulttuuripajalla mä saa olla kuka tahansa ihminen. Mua ei pidetä sairaana, mulla ei ole siellä leimaa otsassa, mä osaan asioita ja siitä tulee tosi hyvä mieli, kertoo Fanni-Laura.

Juuri onnistumisen kokemukset ovat olennaisia kulttuuripajan toimintaryhmissä. Se on ihmisen terveen osan vahvistamista. Samalla saa parantavaa vuorovaikutusta toisten kanssa – sillä ylivoimaisesti suurin nuorten ongelma on myös yksinkertaisuudessaan hätkähdyttävä: yksinäisyys.

- Kyllä mä haluan tässä yhteiskunnassa olla mukana tekemässä ja vaikuttamassa omalla panoksellani siinä määrin kuin pystyn, sanoo Hanna.