Tutkija: Itämeri voidaan vielä pelastaa

Itämeren pelastamiseksi tehty työ alkaa pikkuhiljaa tuottaa tulosta. Ympäristökeskuksen kehityspäällikön Juha Flinkmanin mukaan vielä ei kuitenkaan ole riemuitsemisen aika. Huomio tulisi kiinnittää nyt Suomen omiin synteihin, hajakuormitukseen.

luonto
yleisöä Meremme tähden -seminaarissa Raumalla
Meremmetähden -seminaari keräsi taas runsaan joukon Itämeren ystäviä RaumalleMatti Kauvo / Yle

Tänään Raumalla Itämeren tilannetta käsittelevässä Meremme Tähden -seminaarissa puhunut ympäristökeskuksen kehittämispäällikkö Juha Flinkman hoputtaa lounaissuomalaisia puuttumaan haja-asutuksesta, maataloudesta, sekä metsätaloudesta valuvaa hajakuormitusta. Itämeri voidaan kuitenkin vielä pelastaa.

- Me tiedämme nyt, että Itämeren hyväksi tehdyt toimenpiteet toimivat, mutta nyt ei saa jäädä yhtään makailemaan. Nyt täytyy koko ajan painaa kovemmin töitä ja tehdä enemmän ja enemmän. Kello käy ja ahkeroida pitää, mutta se onnistuu.

Rehevöityminen on koko Itämeren suurin ongelma. Pohjanlahden puolella ollaan paljon paremmalla tolalla kuin Suomenlahdella, mutta Flinkmanin mukaan länsirannikolla täytyisi kuitenkin skarpata ankarasti hajakuormituksen kitkemiseksi.

- Itämeri on tavallaan kaksipäinen suistomaa, jossa makea vesi huilaa koko ajan pinnalla ja uutta suolaista ja hapekasta vettä tulee pulsseina isoista meristöistä vain silloin tällöin. Näin ollen vesi ei pääse vaihtumaan ja koko Itämeren pääallas on hapetonta, koska oma ravinnekuormituksemme on polttanut kaiken hapen pois. Sisäinen kuormitus vapauttaa fosforia pintakerrokseen, joka taas mahdollistaa isot sinileväkukinnot.

Itämeren tila näkyy suoraan kalakannoissa

Itämeren tila vaikuttaa välittömästi vesistön kalakantaan.

- Itämeri on niin sanottu silakkameri, eli siellä avainkaloina ovat silakka, kilohaili ja turska sekä lohikalat. Meren suolaisuus ja suolapulssit vaikuttavat koko ajan siihen, missä kunnossa syvä vesi on, ja missä määrin se tuottaa silakan- ja turskanpoikasten oleellista ravintoa, äyriäisplanktonia. Silloin, kun vesi menee hapettomaksi, ei myöskään turskan kutu onnistu, kertoo Juha Flinkman.

Kalan ystäville tuli taannoin suosituksia Itämerestä pyydetystä kalasta, jotta sitä ei syötäisi joka päivä. Ympäristökeskuksen kehittämispäälikön Juha Flinkamanin mukaan suositukset eivät kerro koko totuutta hiljalleen paranevasta tilanteesta.

- Tosiasia on se, että tutkimusaineistot osoittavat, että haitallisten aineiden, kuten torjunta-aineiden, ympäristömyrkkyjen ja raskasmetallien määrät Itämeren kaloissa vähenevät koko ajan. Näitä myrkkyjä ei tule ympäristöön enää lisää, vaan ne on niitä vanhoja syntejä, jotka aina joskus ruoppauksen yhteydessä pääsevät nykypäivänä uudelleen kiertoon, Flinkaman sanoo.