1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Näkökulmat

Sananen – Kardinaalimunaus

Savukone ei ole aito asia. Se pukkaa vaaratonta höytyvää, jota hevibändit uransa alkuvaiheessa arvostavat. Ja nyt Vatikaani haksahti härveliin.

Näkökulmat
Maallikkosaarnaaja Maasola
YLE Keski-Suomi

Yksinkertaiset asiat ovat kiinnostavimpia. Niin kuin seksi. Tai niin kuin se, tuprahtaako piipusta savua ja minkä väristä. Tämä koskee sekä saunan lämmitystä että paavin valintaa. Miten ihana onkaan tuijottaa silmä kovana piipun reunaa ja jännittää näkymättömän muuttumista näkyväksi. Sellainen ihminen on. Toiveikas tuijottelija.

Kardinaaleilla on ollut jo pitkään vaikeuksia saada konklaavin kamiina tuottamaan oikean väristä savua. Vuodesta 1939 aina on nykyisellä kamiinalla kuitenkin onnistuttu tuottamaan sitä valkoista savua, merkkinä uuden paavin valinnan varmistumisesta. Ja nyt tuo taito on kadotettu. Kuin tuhka tuuleen.

Kappelissa on kerääntyneenä 115 kardinaalia eri puolilta maailmaa. Kaikki yhtä uusavuttomia. Käsityöperinteet ovat tussahtaneet unholaan Twitter-päivityksiä naputellessa. Kuka käy koeajamassa paavin uutta puhelinkopin mallista virka-autoa, kuka keskittyy mikrofonien soundcheckiin.

Savukone on aikojen saatossa yhdistetty luontevimmin hevibändien matkavarustukseen.

Tunnelma horjahti klubiskenen suuntaan, kun joku keksi ottaa käyttöön savukoneen. Se tuuttaa kemiallisesti valmistuvaa raikkaan valkoista äänestyssavua.

En vastusta kaikkia uusia innovaatioita, mutta Sikstuksen kappelin savukone kuulostaa pinnalliselta. Savukone on aikojen saatossa yhdistetty luontevimmin hevibändien matkavarustukseen. Sillä on tehty monotonisesta musiikkitapahtumasta edes jollain tavalla kiinnostava - teatteria. Savusta on ilmestynyt pörheä örisevä suomönkijä, joka on tuoksunut keskioluelta ja unohdukselta.

Jos kardinaaleilla on jo savukone, mitä muuta teatteria keksitään seuraavaksi. Jos joku ehdottaa harmaaksi mainituille kardinaaleille savukoneen kylkiäisiksi samanlaisia kampauksia kuin Whitesnaken pojilla, niin sadasta riittävän moni innostuu.

Siitäkin voidaan ajan kuluksi äänestää ja tuprauttaa pienet. Jos tunnelma vaatii vielä tuulikoneen, niin Huuskonen hommaa.

Ihmisestä on tullut sellainen, kaavut päällä hiihtävistä kardinaaleistakin, että se haalii fiiliksen takia kaikkia laitteita. Helpon teknologian kuvitellaan tuottavan onnellisuutta. Paavi näpräämässä Facebookia, savukonetta tai jääpalakonetta on näky, joka liidättää ajatuksen leijaa väärään suuntaan.

Vatikaanissa ja paavissa on kuitenkin kiehtovinta se äärimmäinen konservatiivisuus, jolla maailmaa katsotaan. Se on vastapaino muulle maailmalle, joka muuttuu kiihtyvällä vauhdilla rajattomammaksi ja yksilöllisemmäksi.

Helpon teknologian kuvitellaan tuottavan onnellisuutta.

Se paino on koettu moneen kertaan tärkeäksi, vaikka paavin ajatuksista olisi systemaattisesti eri mieltä. Semmoinen muuttumaton möykky on siellä jossain aina ollut.

Mutta savukone on puhtaasti teatterirekvisiittaa! Koska kaikki kirkonmenot ovat teatteriesityksiä, jos niin katsoo, se menee kai linjassa.

Saatan olla niitä harvoja omituisia, jotka ovat alkaneet karsastamaan liiallista hienomekaniikkaa ja elektroniikkaa. Olen alkanut katsella kaihoten vanhojen Volvo Amazonien ja Taunusten kuvia. Muita sähkölaitteita ei löytynyt kuin tupakansytytin. Se oli hienoa aikaa. Päästöjä ei mitattu.

Entäs se savu? Elämän merkki. Elämä alkaa siitä hetkestä kun sytyttää mökkisaunan kiukaaseen valkean. Nenään tuprahtaa savun kiemura. Nälkäisen käsi tarttuu grillikylkeen, jossa jalostunut savun aromi pitää pesäänsä. Sitten savukalaa suoraan pöntöstä. Kohta pitää sytyttää myrskylyhty. Sitten tupakka.

Saako polttaa ihan savun takia, kun se tuossa nenän hyppyripöydän äärellä leikkii ja voltteja pyöräyttelee? Siitä vaan, tervehdin teitä pienhiukkaset, vielä minuakin pienemmät pikku pirulaiset.

Maallikkosaarnaaja Maasola

Lue seuraavaksi