Uganda tuli Mankkaanpuron koululaisille kylään

Kansainvälisyys on entistä tiiviimpi osa koulujen arkea. Espoon Mankkaanpuron koululla on pitkään ollut vahva yhteys Afrikkaan muun muassa oman kummilapsen kautta. Nyt koulu tekee tiivistä yhteistyötä Plan-järjestön välityksellä yhteistyötä ugandalaisen alakoulun kanssa.

Kotimaa
Lapset tutkivat Ugandasta tulleen matkalaukun sisältöä.
Espoolaislapset tutkivat Ugandan-tuliaisia.Yle

Espoon Mankkaanpuron vitosluokkalaiset saivat keskiviikkona vieraita Ugandasta. Luokkahuoneeseen asteli edustajia sekä Suomen että Ugandan Planista, ugandalaisen kumppanuuskoulu Abongit Primary Schoolin rehtori ja maan opetusministeriön edustaja.

Vieraiden titteleitä enemmän espoolaiskoululaisia kiinnosti tuomisiksi saatu mysteerilaukku. Se pursusi kirjeitä ja piirroksia ugandalaislasten elämästä. Niistä selvisi, että kaukaisten ystävien koulun pihassa kasvaa valtava mangopuu, että maaseudun kylissä ei ole juoksevaa vettä ja että ruoka lämmitetään tulessa kuumennettavilla kivillä hellan puuttuessa.

Lisää tietoa Ugandan oloista espoolaiset tenttasivat vierailtaan ennakkoon huolellisesti englanniksi valmistelluilla kysymyksillään. Hanna Aarniota kiinnosti eniten arki.

- Mä halusin tietää, mitä ne tekee välkällä ja saako ne ruokaa siellä.

Ugandalaiset vastasivat tunnollisesti myös kysymyksiin siitä, pidetäänkö kouluissa koulupukua, mitä lapset tekevät koulun jälkeen ja kuinka pitkä on koulumatka. Jopa viiden kilometrin kävely pulpettiin mennen tullen joka päivä kuulosti aika hurjalta Kerttu Kettusen korviin.

- Aika pitkä matka joillakin kyllä. Kummiskin täällä on lyhyemmät matkat ja tälleen, vähän paremmin asiat, tai emmä tiijä.

Moni espoolaislapsi on jo tottunut maailmanmatkaaja. Oona Littu arveli, että omista kokemuksista huolimatta on hyvä, että maailma tulee käymään koulussakin.

- Mä oon käynyt itse Afrikassa ja syönyt siellä ruokaa, että ei tässä sillain mitään uutta ollut. On silti hyvä, ett saa tietää muitakin kulttuureja ja silleen.

Koululaiset opettavat toisiaan muuttamaan maailmaa - ainakin omaansa

Planin kouluyhteistyössä ei kuitenkaan ole kyse vain perinteisestä kansainvälisyyskasvatuksesta. Ideana on se, että lapset yhtä lailla kehittyvissä kuin vauraissakin maissa haluavat ja voivat vaikuttaa elinoloihinsa ja oma koulu on hyvä paikka aloittaa. Vaikka asialista on erilainen, voi keinoja oppia toisilta.

Espoolaiset ovat lähettäneet Ugandaan videotervehdyksen, jossa he esittelevät miniparlamenttitoimintaansa. Jokaisesta luokasta valitaan miniministeri ja yhdessä pohditaan vaikkapa tavallista rennomman koulupäivän ohjelmaa, kuvailee vitosluokan edustaja Atte Marttinen.

- Me aina kokoonnutaan vähän välii ja jutellaan miten me voitas parantaa tätä koulua. Jos on vaikka joku erikoispäivä, niin me sovitaan, ett onks se omat nyyttärit vai onks se disco.

Myös ugandalaisessa koulussa lasten raati on päässyt vaikuttamaan, mutta kovin erilaisiin asioihin, kertoo rehtori Marcellina Nyadoi Oboth.

- Heille tarjottiin mahdollisuus miettiä, mitä haluaisivat muuttaa, ja he olivat sitä mieltä, että pitkä koulupäivä on raskas ilman ruokaa. Niinpä lapset vetosivat vanhempiinsa, jotka nykyisin tuovat koululle ruokaa. Nyt lapset jaksavat paremmin opiskella.

Nyadoi Obothiin suomalaiset kouluolot - varsinkin tilat ja pienet ryhmäkoot tekivät suuren vaikutuksen. Oman koulun pienimmässä luokassa lapsia on liki 60. Sen sijaan lapset itse eivät ole kovin erilaisia.

- He osaavat ilmaista itseään ja heillä on vapaus puhua ja heillä on käsitys demokratiasta. Meidän koulumme lapset ovat todella innoissaan tästä yhteistyöstä, he haluavat kovasti vaihtaa tietoja ja ehkä jonain päivänä lapset voivat jopa vierailla toistensa luona.