Tutkija selvitti kovaäänisimmän linnun – tulos voi olla yllätys

Ympäristömelun tutkija Erkki Björkiltä kysyttiin kerran, millä linnulla mahtaa olla kovin lauluääni. Toistakymmentä vuotta ja lukemattomia äänitystunteja myöhemmin hän pystyy vastaamaan kysymykseen, joskaan se ei ole aivan yksiselitteistä.

Kaakkuri maalla
Kaakkurin soidinääni saavuttaa keskimäärin lähes 90 desibelin voimakkuuden.

Vesilintuihin kuuluvalla kaakkurilla on tuoreen tutkimuksen perusteella kaikkein lujin lauluääni. Yli kymmenen vuotta lintujen äänenvoimakkuuksia tutkineen Erkki Björkin mukaan kaakkurin soidinääni saavuttaa keskimäärin 87,8 desibelin voimakkuuden.

Kaakkurin sijoittaminen "tilastoykköseksi" ei ole kuitenkaan aivan yksiselitteistä. Björk sanoo, että vapaassa äänikentässä kurki todennäköisesti laulaa kaakkuria kovemmin. Kurkea pienempi kaakkuri osaa kuitenkin käyttää ympäristöakustiikkaa hyödyksi.

Epäilen, että kaulushaikara pystyy kuulemaan lajitoverinsa Suomenlahden yli.

Erkki Björk

- Kun kaakkuri soi, se soi pää veden pinnassa ja pinnassa tapahtuva samanvaiheinen heijastus aiheuttaa ääneen kuuden desibelin vahvistuksen. Sen lisäksi laulu tapahtuu duettona, ja kun koiras ja naaras huutavat yhtä aikaa, siitä tulee kolme desibeliä lisää, Björk selittää.

Ihmiskorvin kuullen kurki kuulostaa tästä huolimatta kaakkuria äänekkäämmältä, mutta se selittyy tutkijan mukaan taajuudella. Kurjen ääni kuuluu sillä alueella (4 kHz), jonka ihminen kuulee herkimmin.

Kaulushaikaran ääni kantaa kauimmaksi

Kysymys äänekkäimmästä linnusta muuttuu vielä mutkikkaammaksi, mikäli pohdintaan otetaan mukaan äänen kantavuus. Tutkija Erkki Björkin mukaan ilma absorboi matalia taajuuksia vähän tai ei lainkaan. Tämän vuoksi matalasointisen pulloonpuhaltajan, kaulushaikaran ääni pystyy kulkeutumaan kurkea tai kaakkuriakin kauemmaksi.

- Epäilen, että kaulushaikara pystyy kuulemaan lajitoverinsa Suomenlahden yli. Mehän tiedämme, että tietyissä sopivissa olosuhteissa esimerkiksi naapurin mökiltä kuuluu puhe aivan selvästi. Tällaisissa olosuhteissa vesi aiheuttaa sen, että äänen vaimeneminen on huomattavasti vähäisempää kuin normaalisti, Björk kertoo.

Hänen mittaustensa perusteella hiljaisin ääni on ehkä hiukan yllättäen metsolla, jonka soidinäänen voimakkuus kohoaa keskimäärin ainoastaan 44,5 desibeliin. Björkiä askarrutti pitkään, mihin soitimella "näppäilevän ja hiovan" metson äänen hiljaisuus perustuu.

- Sitten tajusin, että kun metso pitää soidinta maassa, se houkuttelisi vihollisia, jos olisi kovaääninen. Toisaalta sen ei tarvitse houkutella paikalle koppeloita äänellään, koska soitimet on vuodesta toiseen samoilla paikoilla, Björk kertoo.

Muista linnuista hiljaisin ääni oli törmäpääskyllä. Sen keskimäärin 47 desibelin ääni kantaa taajuutensa vuoksi metsoakin lyhyemmälle.

Erkki Björk asentaa "äänikatiskaa" lintujen ääniä taltioimaan. Kuva: Veli-Pekka Hämäläinen / Yle

Näin ympäristömelun tutkijasta tuli lintujen äänien mittaaja

Erkki Björk on kerännyt tietoja mittavaan lintututkimukseensa vuosina 2001–2012 etupäässä Pohjois-Savosta, mutta myös muualta Suomesta ja Euroopasta. Hän on omalta taustaltaan fysikaalisen ympäristötieteen lehtori Itä-Suomen yliopistosta – tutkimuksen kohteena on ollut etenkin ihmisen aiheuttama ympäristömelu.

- Olen ollut pienestä pitäen lintuharrastaja, mutta minulla oli mennyt parikymmentä vuotta pelkästään ympäristömelua tutkiessa kun joku tivasi, että mikä lintu laulaa kovimmin. En osannut sanoa suoralta kädeltä muuta kuin että pitääpä ottaa selvää, hiiljattain eläkkeelle jäänyt tutkija sanoo.

Mittauksensa Björk on tehnyt "äänikatiskaksi" kutsumallaan menetelmällä, joka on tuttu myös muun ympäristömelun tutkimisesta. Pieni digitaalitallennin pujotetaan tuulen- ja säänkestävään pakettiin ja ripustetaan oksalle haluttuun paikkaan.

- Kun minä aloitin mittaukset, käytin sellaista suurta kannettavaa Nagra-nauhuria. Nyt on tekniikka kehittynyt niin, että pienillä digitaalitallentimilla ja sauva-akuilla pystyy tallentamaan koko yön. Sitten käydään aamulla hakemassa ja kuunnellaan että mitä siellä oli.

Björkin kirjoittama artikkeli tutkimuksestaan on julkaistu lintuyhdistys Kuikan sivuilla (siirryt toiseen palveluun).