Nanoteknologia tutuksi - kosmetiikkavalmistajien kerrottava nanomateriaalien käytöstä

Euroopan komissio selvittää, kuinka laajasti nanoteknologiaa käytetään kosmetiikkateollisuudessa.

Kotimaa
Naista meikataan lähikuvassa.
Elina Bäckman / Yle

Kosmetiikkapakkauksista on heinäkuussa selvittävä sisältääkö tuote nanomateriaaleja. Kosmetiikka-ala käyttää nanomateriaaleja esimerkiksi aurinkovoiteissa.

- Nanomateriaalien käytön ennakoidaan yleistyvän, kertoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin lakimies Pauliina Kanerva perusteista puuttua asiaan.

Kanervan mukaan uusien vaatimusten myötä kartoitetaan sitä, kuinka laajasti nanomateriaaleja käytetään kosmetiikassa. Nanomateriaaleilla tarkoitetaan millimetrin miljoonasosan mittakaavassa muokattuja ja tuotettuja aineita. Aine voi käyttäytyä nanomitassa tavalla, jota ei tunneta.

- Nanomateriaalien mahdolliset riskit eivät ole tiedossa, Kanerva painottaa.

Asetuksen tarkoitus on tehdä nanomateriaaleja myös tunnetuiksi.

- Kuluttajan on ymmärrettävä, että tällaisia käytetään, Kanerva kuvailee.

Kuluttajan on ymmärrettävä, että tällaisia käytetään.

Pauliina Kanerva

Pakollinen merkintä voi tuoda vaikeuksia kosmetiikkavalmistajille.

- Heidän on tunnettava käyttämänsä ainesosat, mutta voi olla tulkinnanvaraista, milloin kyseessä ovat nanomateriaalit, Kanerva sanoo.

Suomessa tutkitaan muun muuassa biohajoavan mikro- ja nanosellun turvallisuutta. Tarkoitus on selvittää onko nanosellun käyttö esimerkiksi elintarvikepakkauksissa turvallista. Nanohiukkasten käyttö kiinnostaa monenlaisten tuotteiden valmistajia. Nanohiukkasten avulla vaikkapa maalipinnasta voidaan saada entistä paremmin naarmuja kestävää.

Hyödyt vs. haitat

Tukesin nanomateriaaleihin erikoistunut erikoistutkija Jukka Ahtiainen kertoo, että nanotekniikalla voidaan saada aikaan suuria etuja tuotteeseen, mutta varjopuolena on niistä mahdollisesti aiheutuva terveysriski.

- Joudumme aina punnitsemaan hyödyn ja haitan välillä. Kosmetiikassa käytetään yleisesti aurinkosuojan saamiseksi titaanidioksidia ja sinkkioksidia. Näitä erilaisia yhdisteitä voi olla satoja ja tietyillä voi olla terveysriskejä. Esimerkiksi titaanidioksidi reagoi ultraviolettisäteilyyn tietyllä tavalla ja tämä voi olla terveysriski. Valmistajat ovat nyt velvollisia selvittämään ovatko heidän käyttämänsä yhdisteet turvallisia.

Ahtiainen pohtii myös miten valmistajat tutkivat turvallisesti käyttämiään yhdisteitä, koska samaan aikaan astuu voimaan koe-eläinkielto.

- Toki näitä voidaan tutkia esimerkiksi solukokein, mutta ne eivät ole yhtä varmoja.

Kosmetiikan lisäksi nanomateriaaleja käytetään esimerkiksi elintarvikkeissa ja tekstiileissä sekä tappamaan bakteereita.

- Piidioksidia on käytetty tomaattikeittojen sakeuttamiseen kymmeniä vuosia, eikä sillä tiedetä olevan terveysvaikutuksia. Nanomateriaaleja käytetään myös vahvistamaan urheiluvälineitä tai vaatteiden pinnoilla. Nanohopeaa taas käytetään tappamaan bakteereita urheilusukissa sekä sairaaloissa siteissä ja pintojen steriloinnissa. Kukaan ei tiedä, millaisia vaikutuksia näiden aineiden käytöllä on ihmiselle pidemmällä aikavälillä, toteaa Jukka Ahtiainen.

Ahtiainen kertoo, että Ranskassa on otettu nanoteknologian vaarat vakavasti. Lain mukaan kaikkien yli 100 grammaa nanomateriaalia maahan tuovien pitää tehdä selvitys materiaalista erilliseen rekisteriin. Näin viranomaiset ovat selvillä, mitä materiaaleja Ranskan maaperällä on.