Liiallinen itsekriittisyys tuhoaa ihmisen sisältäpäin

Positiivinen itsekriittisyys ajaa parempiin suorituksiin, mutta on myös armeliasta. Liiallinen itsekriittisyys sen sijaan voi pahimmillaan viedä kuilun partaalle ja jopa pudottaa sinne.

terveys
Uupunut ihminen
Yle

Itsekriittisyydessä on psykologi Risto Lappeteläisen mukaan sekä positiivinen että negatiivinen puoli. Lyhyesti määriteltynä itsekriittisyys on välttämättömyys, joka ei saa muodostua kiusaksi.

Rakentava ja positiivinen itsekriittisyys on kehitystä edistävä voima. Positiivisella tavalla itsekriittinen ihminen kykenee esimerkiksi vastaanottamaan palautetta.

Vaikka olisit tehnyt kaiken niin hyvin kuin pystyt, niin silti sisällä kalvaa ikävä riittämättömyys ja pakonomainen tarve tehdä enemmän ja enemmän.

Risto Lappeteläinen

- Rakentavassa itsekriittisyydessä mietimme, miten voisimme tehdä asioita entistä paremmin tai huomioida muita paremmin. Toisaalta joissain tilanteissa voimme antaa itsellemme armoa, olla entistä sallivampia, että on rennompi olo, Lappeteläinen selvittää.

Lappeteläinen huomauttaa, että rakentavalla itsekriittisyydellä on linkki todellisuuteen. Kiusaksi muodostuneessa itsekriittisyydessä sisäinen maailma tekee tyytymättömyyden tunteen, vaikka asiat olisivat ympärillä jo aika hyvin.

- Vaikka olisit tehnyt kaiken niin hyvin kuin pystyt, niin silti sisällä kalvaa ikävä riittämättömyys ja pakonomainen tarve tehdä enemmän ja enemmän.

Liiallinen itsekriittisyys ajaa kielteisellä tavalla parempiin suorituksiin ja silloin siitä tulee taakka.

- Kielteiselle itsekriittisyydelle on ominaista, että se ei koskaan kiitä sinua, vaikka olisit kuinka ylivertainen. Sen sijaan se kiristää otettaan.

Itsekriittisyys velloo pinnan alla

Ihminen ei itse edes välttämättä huomaa, että itsekriittisyys on kasvanut kohtuuttomiin mittasuhteisiin. Lappeteläisen mukaan liiallinen itsekriittisyys on asianosaiselle tietynlainen todellisuus, eikä hän näe sitä ongelmana.

- Ihmisen pitäisi kyetä katsomaan itseään ikään kuin ulkopuolelta. Pitäisi olla rohkeutta kysyä läheisiltä, miltä minä pyrkimyksineni vaikutan. Joskus toiset ihmiset näkevät meidät paremmin kuin itse.

Liiallista itsekriittisyyttä voi esiintyä iästä, sukupuolesta ja ammatillisesta asemasta riippumatta kenellä vain. Koviin itsesyytöksiin taipuvaisilla on Lappeteläisen mukaan itsetunnon jatkuva vaje.

Jos kokee tarvetta eristäytyä, eikä henkisiä voimavaroja ole, itsekriittisyys voi jäädyttää ja tuhota ihmisen sisältä päin.

Risto Lappeteläinen

- Useimmiten tällaisella ihmisellä on kehitystaustassa pienestä pitäen sellainen vaje, ettei häntä ole jaksettu huomioida ja arvostaa niin, että hänelle olisi kehittynyt kyky pitää itseään hyvänä tyyppinä. Ihmiselle jää tarve todistaa ulkoisilla asioilla, että on hyvä.

Itsekriittinen ihminen kiusaa enemmän itseään kuin muita. Lappeteläinen kehottaakin miettimään omaa elämäänsä tarkemmin, mikäli jatkuva tyytymättömyys kalvaa.

- Mitä olemme kokeneet, mitä minulla on takana, että omaan tällaisen piirteen. Sitä on syytä pohtia ja tehdä siitä ikään kuin sisäinen vastustaja ja kyseenalaistaa sen valta itsessä; mikä olet minua määräämään.

Kevätsiivouksen sijaan elämäninventaario

Liiallinen itsekriittisyys estää usein elämästä juuri tätä hetkeä spontaanisti, koska asioita pitää pohtia monelta kannalta. Kuinka pahoin itsekriittisyys syö ihmisen sisintä, riippuu ihmisen kokonaispersoonallisuudesta.

Joskus toiset ihmiset näkevät meidät paremmin kuin me itse.

Risto Lappeteläinen

- Olennaista on, miten hyvin hän pystyy pitämään itsensä koossa ja käyttämään muita tukenaan. Jos kokee tarvetta eristäytyä, eikä henkisiä voimavaroja ole, itsekriittisyys voi jäädyttää ja tuhota ihmisen sisältä päin. Silloin saatetaan olla todella huonossa jamassa, jopa itsetuhoisuuden partaalla, Lappeteläinen avaa.

Usein taustalla on mennyttä kuormaa, jota ei käsitelty. Pahimmillaan liiallinen itsekriittisyys voi Lappeteläisen mukaan viedä kuilun partaalle ja jopa pudottaa sinne. Lappeteläinen kehottaa kiinnittämään huomiota työkavereihin ja läheisiin, ja kysymään rohkeasti vaikka vain kuulumisia.

- Mutta ei ivallisesti tai tuomitsevasti, koska se kuormittaa ihmistä vielä enemmän.

Iloa elämään mukavista asioista

Liiallisen itsekriittisyyden vastapainoksi tulisi löytää elämään positiivisia ja mukavia asioita. Pikkutarkoille ja itsekriittisille lapsille suositellaan iloa ja leikkiä, koska se on vakavuuden ja itsekriittisyyden vastakohta.

Lappeteläinen suosittelee myös tekemään elämän inventaariota eri roolien osalta. Onko minulla työroolin, puolison roolin ja vanhemman roolin ohessa myös yksilön rooli? Miten paljon annan aikaa itselleni, täyttyykö elämä työstä ja vanhemman roolista, onko elämä pelkkää taakkaa?

- Asennetta ei ole helppo muuttaa yhtäkkiä, mutta ihmisellä pitäisi olla uskallusta kyseenalaistaa asioita. Elämään tulisi saada kivoja elementtejä, koska ne ovat vastalääkettä sille tuhotyölle, mitä itsekriittisyys tekee meille, Lappeteläinen rohkaisee.