Seurakuntien suurin haaste perheiden sitouttamisessa toimintaan

Seurakunnissa on totuttu siihen, että iän karttuessa suomalaiset hakeutuvat mukaan seurakuntatoimintaan. Ilmajoen kirkkoherra Kari Mantere pelkää, että ellei kirkon tarjonta kiinnosta perheitä, ei ihmisille synny kirkossakäymisen tapaa, joka kantaa vanhuuteen.

Nuorten aikuisten suhde uskontoon muuttuu entistä herkemmin kertoo tuore tutkimus. Kuva: Sanna Kähkönen / Yle

Kirkonpenkit pullistelevat väkeä joulun alla Kauneimpia joululauluja laulettaessa. Sama väenpaljous koetaan muutaman muunkin kerran vuodessa. Tavallisesti.

Tavallisen sunnuntaiaamun jumalanpalveluksessa istumapaikkoja riittäisi kuitenkin useammallekin kuin paikalle on tullut.

- Muutama kymmenen henkilöä on tutuilla paikoillaan kirkossa ja lisäksi onneksi joitain kävijöitä, jotka tulevat kuka mistäkin syystä, kuvailee sunnuntaiaamujen tilannetta Ilmajoen kirkossa kirkkoherra Kari Mantere.

Haasteena perheet

Suomessa on sanonta "mummot ovat uusiutuva luonnonvara". Seurakunnissakin on totuttu siihen, että iän karttuessa suomalaiset hakeutuvat mukaan niiden toimintaan.

- On vaikea ajatella, että ihminen löytäisi tiensä kirkkoon ikääntyessään, jos ei hänelle ole lapsuuden ja nuoruuden aikana syntynyt kirkossakäymisen tapaa. Etenkään, jos se, mitä tarjoamme, on jotain kaanaankielistä, jota pitää oppia ymmärtämään, sanoo Kari Mantere.

Nykypäivän suurimmaksi haasteeksi seurakuntien toiminnalle Ilmajoen kirkkoherra arvioikin seurakuntatoiminnan kehittämisen sellaiseksi, että se kiinnostaa perheitä ja saa perheet kokonaisina liikkeelle. Isiä myöten.

- Elämänrytmi on niin kiihkeää, että on vaikea ajatella vanhempien valitsevan sunnuntaiaamuna kirkkoon lähtemisen sen sijaan, että toteaisivat päivän olevan kerrankin ohjelmaton, Kari Mantere arvelee.

- Sunnuntaiaamun kirkossakäynti edellyttää sitä, että jo lauantaina laitetaan herätyskellot soittamaan, Mantere jatkaa.