1. yle.fi
  2. Uutiset

Mikko-Pekka Heikkinen: Pohjoista ei kyykytetä!

Toimittaja-kirjailija Mikko-Pekka Heikkinen löytää itsensäkin "Terveiset Kutturasta" -kirjan lappilaisista henkilöistä. Hän sanoo ripotelleensa ajatuksiaan ja näkemyksiään useammallekin ihmiselle. Kirjassaan Heikkinen jakaa Suomen rikkaakseen etelään ja köyhään pohjoiseen. Pohjoisen kyykyttämiselle tulee loppu, kun Pohjois-Suomi eroaa sotimalla omaksi valtiokseen.

Mikko-Pekka Heikkinen
kirjailija-toimittaja Mikko-Pekka Heikkinen Inarin raitilla
Jorma Korhonen / Yle

- Tietysti olen kärjistänyt asioita. Kuinka muuten olisin saanut aikaan tällaisen satiirisen sotaromaanin, hän tähdentää ja puhuu aluepoliittisesta kostofantasiasta. Mitä se sitten tarkoittaa?

Heikkisen mukaan kostofantasia on yksi voimakkaista taidemuodoista. Esimerkiksi amerikkalainen elokuvaohjaaja ja näyttelijä Quentin Tarantino on tehnyt kolmekin kostofantasiaa.

- Hänen elokuvissaan naiset kostavat miehille, juutalaiset natseille ja nyt tässä viimesimmässä musta mies kostaa orjuuttamisen vääryydet valkoisille, Heikkinen selittää.

Terveiset Kutturasta -kirjassa pohjoinen kostaa etelälle - kostaa, koska Helsinki on tehnyt väärin Lapille.

- Ihan vain ihmisten iloksi laitoin Lapin ja Helsingin sotimaan. Totinen sisällissotahan se on, vaikka onkin fiktiivistä tappelua.

- Sota etenee maata pitkin, niinkuin perinteinen sota etenee. Onhan siinä sitten nykysodankin piirteitä, kuten tietoliikennehyökkäyksiä ja itsemurhaiskuja.

- Mutta kaikki tietysti fantasiaa, hän muistuttaa. - Todenperäistä fantasiaa.

Kirjoittaa sodasta, mutta ei sitä suosi

Mikko-Pekka Heikkinen tähdentää, ettei hän suosi sotaa ja väkivaltaa, vaikka on sotakirjan kirjoittanutkin.

- Itse en ketään löisi enkä ampuisi. Kirjassa se sotakuvio kuvastaa vain Suomessa vallitsevaa yleistä ilmapiiriä. Täällähän on kaikenlaista riitaa ja kärjekästä keskustelua. Erilaiset palstat ja sosiaaliset mediat niitä tulvehtivat. Kun kostofantasiasta puhutaan, niin mitä lappilaisten pitäisi kostaa ja kenelle?

- Kostaa Helsingistä annetut katteettomat lupaukset ja kyykyttäminen.

Poliitikot lupasivat, että koko maa pidetään asuttuna. Perustettiin yliopistoja ja hajasijoitettiin laitoksia. Valtio tuli vähäväkisille seuduille virastoineen ja konttoreineen. Mutta sitten tulivat uudet poliitikot ja kaikki viedään pois.

- Annettiin lupaus ja sitten vedetäänkin matto jalkojen alta. Se kiukuttaa ja raivostuttaa. Ihmiset katkeroituvat ja käsi puristuu nyrkkiin.

Mikko-Pekka Heikkinen sanoo kirjoittaneensa Terveiset Kutturasta -nimisen kostofantasian antaakseen lukijoille mahdollisuuden purkaa tuota petetyksi tulemisen tunnetta.

- Sillä tavallahan kirjat ja elokuvat yleensäkin toimivat.

Oula, Jaatinen ja Che Guevara

Terveiset Kutturasta -kirjassa alivoimaiset pohjoisen joukot jyräävät etelään. Keihäänkärkenä on Saamen vapautusrintama, jota johtaa inarinsaamelainen Oula. On monia muitakin mielenkiintoisia henkilöitä. Hilpein heistä on Toni Morottaja, räppääjä.

Heikkisen mukaan Oulalla ei ole varsinaista esikuvaa, mutta se voisi olla vaikka Ernesto Che Guevara, argentiinalainen vapaustaistelija ja sissijohtaja. Oulakin on komentaja.

- Ehkä ajattelin myös sellaista suomalaisen kirjallisuuden hahmoa kuin siltainsinööri Jaatinen, mies Arto Paasilinnan romaanista Onnellinen mies.

- Jaatinen kulkee rinta rottingilla ja saa sen kaiken aikaiseksi mihin hän ryhtyy, Heikkinen sanoo.

Pienemmän puolella

Vaikka Mikko-Pekka Heikkinen nimittelee etelän joukoissa taistelevia etelän veteliksi ja vellihousuiksi, hän sanoo myös ymmärtävänsä heitä ja heidän lähtökohtiaan. Hyvää arvosanaa he eivät silti häneltä saa.

- Ymmärrän molempia osapuolia, koska olen Kainuun miehiä, Kajaanissa syntynyt ja Suomussalmella kasvanut. Siis siinä Suomen puolivälissä. Tosin olen asunut Helsingissä jo 19 vuotta, mutta Lapissa olen paljon reissannut.

- Perspektiiviä on etelään ja pohjoiseen... Mutta kuitenkin se on niin, että aina pitää olla pienemmän puolella, Heikkinen tähdentää.

Ärräpäitä ja piiloironiaa

Mikko-Pekka Heikkinen sanoo, että Lapilla on potentiaalia paljon enempään kuin mitä se nyt antaa, mutta maakunnan riistämistä ja taloudellista kyykyttämistä hän ei hyväksy.

Kirjassaan Heikkinen päästelee ärräpäitä, koska pohjoisesta palvelut katoavat ja siirtyvät kasvukeskuksiin, metsät hakataan olemattomiin ja kaivostenkin hyöty karkaa ulkomaille. Hän puolustaa myös saamelaisten oikeuksia.

Mikko-Pekka Heikkinen ei kiellä, etteikö hän olisi Kuttura -kirjaa kirjoittaessaan nauranut useammin kuin kerran. Joskus seisaaltaankin. Kirja pursuaa piiloironiaa, jota eivät aina edes ironian kohteeksi joutuneet "etelän vetelät" hoksaa Ihmettelevät vain.

Lue seuraavaksi