Saako vieraiden lasten tekemisiin puuttua? Ärsyttävätkö muitten mukulat?

Lapset aika ajoin kiukuttelevat, ovat tottelemattomia, kiljuvat, mankuvat, uhmaavat ja käyttäytyvät kaikin tavoin aikuisten pinnaa kiristäen. Etenkin, jos kyse ei ole omasta kullannupusta, saattaa lapsen huono käytös herättää aikuisessa turhautumista, kiukkua ja ärtymystä. Mutta saako siitä sanoa?

Kotimaa
Lapset leikkivät leluilla
Ville Välimäki / Yle

Haluamme selvittää, miten suomalaiset suhtautuvat toistensa lapsiin ja lasten käytöksestä huomauttamiseen. Kehtaatko komentaa kurittomia tenavia, jos lapsen omat vanhemmat eivät näytä välittävän?

Entisajan yhteisöllisyys ja sosiaalinen tukiverkosto ovat rapautuneet. Isovanhemmat saattavat asua kaukana ja naapurisuhteet ovat etäiset. Koko kylä ei enää kasvata, lasten kolttosiin ei uskalleta puuttua, tai muuten vanhemmat tulevat silmille.

Jopa päiväkotiin pyydetään poliisia paikalle, kun aikuiset eivät saa pienokaisia lopettamaan tönimistä ja huonoa käytöstä. Pitäisikö kaikkien lasten kanssa tekemisiin tulevien aikuisten ottaa enemmän vastuuta lasten tekemisistä?

Onko huonosta käytöksestä huomauttaminen välittämistä vai niuhottamista? Saako ulkopuolinen sanoa, jos lapsen käytös ei ole soveliasta - ja millainen käytös aiheuttaa ärsyyntymistä? Vai pitääkö pilttejä ymmärtää?

Entä siedätkö sitä, jos oman lapsesi käyttäytymisestä huomautetaan? Millaisissa tilanteissa saa sanoa? Kuka saa sanoa?

Päivitys: Kyselyyn on tullut perjantaihin klo 16.50 mennessä yli 500 vastausta. Pidämme kyselyn auki viikonlopun yli ja maanantainkin (25.3.), jonka jälkeen summaamme aiheen jutuksi.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.