PKK:n aselepo: Miksi juuri nyt?

Yksi syy aselevon ajoitukseen on pääministeri Recep Tayyip Erdoganin halu muuttaa Turkin perustuslakia ennen kuin hän lähtee havittelemaan itselleen presidentin tehtäviä. Toisaalta Kurdistanin työväenpuolue PKK on vahvistunut viime aikoina laajemminkin Lähi-idässä.

Ulkomaat
Turkkilaisia sotilaita partioimassa.
Turkkilaisia sotilaita partioimassa Beytulsebabin maakunnassa lähellä Turkin ja Irakin rajaa lokakuussa 2007. Tuolloin kurdisissit ja Turkin armeija ottivat rajusti yhteen kurdialueella.EPA

Diyarbakırissa Turkin kurdialueen pääkaupungissa luettiin torstaina historiallinen viesti Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n johtajalta Abdullah Öcalanilta. Hän kehotti viestissään PKK:n taistelijoita vetäytymään Turkista. Öcalan on ollut vangittuna vuodesta 1999 saakka Marmaranmeressä sijaitsevalla Imralin saarella.

Vastapalveluksena PKK:n vetäytymisestä Turkista maan hallituksen odotetaan myöntyvän kurdipuolue BDP:n lukuisiin vaatimuksiin kurdien oikeuksien tunnustamisesta. Näihin kuuluu muun muassa alueellisen autonomian luominen Kaakkois-Turkin kurdialueille, oikeus kurdinkieliseen opetukseen sekä mahdollisuus kurdin kielen käyttämiseen virallisissa yhteyksissä.

Turkin ja PKK:n välinen konflikti on jatkunut jo lähes 30 vuotta. Rauhanneuvottelut Recep Tayyip Erdoganin hallituksen ja PKK:n välillä ovat olleet käynnissä viime vuoden lokakuusta saakka. Mikä sai osapuolet pääsemään yhteisymärrykseen juuri nyt?

Yksi syy aselevon ajoitukseen on pääministeri Recep Tayyip Erdoganin halu muuttaa Turkin perustuslakia. Viime syyskuussa Erdogan valittiin kolmannen kerran Oikeus ja kehitys -puolue AKP:n puheenjohtajaksi. Puolueen sääntöjen mukaan henkilö voi tulla valituksi puolueen puheenjohtajaksi ainoastaan kolme kertaa. Nykyisten sääntöjen mukaan meneillään on siis Erdoganin viimeinen kausi AKP:n puheenjohtajana.

Erdogan tähdännee seuraavaksi presidentiksi

Turkin pääministeri Tayyip Erdogan tervehtii kannattajiaan vaalitilaisuudessa Istanbulissa 11.6.2011.
Turkin pääministeri Tayyip Erdogan tervehti kannattajiaan vaalitilaisuudessa Istanbulissa kesäkuussa 2011.Kayhan Ozer / Anatolian Agency / EPA

Erdoganilla, 59, ei kuitenkaan ole aikomustakaan vetäytyä politiikasta. Päinvastoin, on yleisesti tiedossa, että nykyisen pääministerin seuraava tavoite on tulla valituksi Turkin presidentiksi ensi vuonna pidettävissä presidentinvaaleissa. Tätä ennen Erdogan ja AKP haluavat kuitenkin muuttaa Turkin perustuslakia niin, että Turkin nykyinen, parlamentaarinen järjestelmä korvataan presidenttikeskeisellä järjestelmällä, jossa presidentillä on huomattavasti nykyistä enemmän valtaa.

Jotta perustuslaista voitaisiin järjestää kansanäänestys, parlamentin enemmistön on kuitenkin kannatettava sitä. AKP:ltä, jolla on 327 kansanedustajaa Turkin parlamentissa, puuttuu kolme edustajaa tarvittavan enemmistön saavuttamiseksi. Koska muut oppositiopuolueet tuskin olisivat halukkaita tukemaan AKP:tä, uskotaan puolueen tehneen sopimuksen kurdipuolue BDP:n kanssa: vastapalveluksena suostumisesta kurdien vaatimuksiin BDP antaa tukensa AKP:n perustuslakimuutokselle.

Erdoganin täytyy myös voittaa tulevat presidentinvaalit. Vaikka Erdogan ja AK-puolue ovat perinteisesti pärjänneet hyvin vaaleissa, olisi Turkin ja PKK:n välisen konfliktin jatkuminen, tai jopa mahdollinen eskaloituminen, omiaan horjuttamaan pääministerin suosiota. Pelkästään vuoden 2011 elokuun jälkeen konflikti on vaatinut yli 900 ihmisen hengen. Rauhanprosessin PKK:n kanssa on määrä taata se, etteivät järjestön tekemät terrori-iskut tai konfliktin yhä kasvava uhriluku horjuta Erdoganin suosiota presidentinvaalien alla.

Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan poseeraa kuvaajille Turkin ensimmäisen itse valmistaman harjoitushävittäjän Hurkusin esittelytilaisuudessa.
Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan poseerasi kuvaajille Turkin ensimmäisen itse valmistaman harjoitushävittäjän Hurkusin esittelytilaisuudessa Ankarassa kesäkuussa 2012.Cem Ozdel / EPA

Toinen tärkeä syy aselevon ajankohtaan on PKK:n aseman vimeaikainen vahvistuminen Lähi-idässä. Heinäkuussa Turkki jäi haukkomaan henkeään, kun PKK:n sisarpuolue PYD otti yllättäen haltuunsa laajan alueen Pohjois-Syyriassa, aivan Turkin rajan tuntumassa, Syyrian armeijan joukkojen vetäydyttyä alueelta. PYD hallinnoi aluetta perustamiensa paikallisneuvostojen kautta ja sillä on jopa omat, arviolta 10 000 taistelijasta koostuvat puolisotilaalliset joukkonsa (YPG).

Turkki ei tyydy sivustakatsojan rooliin

Pääministeri Erdogan on ilmoittanut useaan otteeseen, ettei Turkki hyväksy toisen kurdien itsehallintoalueen muodostumista rajansa tuntumaan. Irakin pohjoisosassa sijaitsee autonominen kurdialue, jolla on huomattavasti valtaa suhteessa Bagdadin keskushallintoon. Käytännössä harva kuitenkaan uskoo Turkin sekaantuvan aseellisesti Pohjois-Syyrian tilanteeseen. Aseellinen väliintulo mitä luultavimmin kääntyisi Turkkia vastaan, sillä se olisi omiaan raivostuttamaan Turkin oman kurdivähemmistön ja vaarantamaan rauhanprosessin PKK:n kanssa.

Toimittaja ja pitkäaikainen kurdiaktivisti Barzan Iso arvioi voimatasapainon muuttuneen Lähi-idässä viime aikoina PKK:n hyväksi.

- Syyrian tapahtumien ohella myös PKK:n Iranissa toimiva sisarpuolue PJAK on kasvattanut viime aikoina suosiotaan. Tämä voimasuhteiden muutos on pakottanut Turkin neuvottelemaan PKK:n kanssa. Erityisesti Turkki haluaa estää PKK:n mahdollisen liittoutumisen Iranin kanssa, Barzan Iso sanoo.

Syyrian konflikti on asettanut Turkin ja Iranin napit vastakkain. Turkki tukee Syyrian oppositiota, kun taas Iran on Bashar al Assadin hallinnon liittolainen.

Kurdien työväenpuolueen kannattajat huutavat iskulauseita ja heiluttivat puolueen johtajan Abdullah Öcalanin kuvia mielenosoituksessa.
Kurdien työväenpuolueen kannattajat huusivat iskulauseita ja heiluttivat puolueen johtajan Abdullah Öcalanin kuvia mielenosoituksessa Beirutissa helmikuussa 2013.Wael Hamzeh / EPA

Turkin ja PKK:n välistä rauhaa ei kuitenkaan pidä erehtyä pitämään läpihuutojuttuna. Niin Turkissa kuin maan rajojen ulkopuolellakin on tahoja, joita rauhanneuvottelujen eteneminen Turkin hallituksen ja PKK:n välillä ei ole ilahduttanut. Tammikuussa Pariisissa sattuneiden kolmen kurdinaisktivistin surmien epäillään vahvasti olleen yhteydessä rauhanneuvotteluihin.

BDP-puolueen kansanedustajien hiljattainen vierailu Turkin Mustan meren rannikolle sai aikaan niin ankaria mielenosoituksia, että kansanedustajat joutuivat keskeyttämään vierailunsa ja palaamaan takaisin Ankaraan. Kaksi päivää ennen Öcalanin ilmoitusta Turkin oikeusministeriön edessä räjähti pommi ja myöhemmin AKP:n puoluetoimistoon Ankarassa hyökättiin liekinheittimellä.

- Iran, Turkin ”syvä valtio”, tietyt tahot PKK:n sisällä, kansallismieliset turkkilaiset, äärivasemmistolaiset... On olemassa lukuisia tahoja, jotka eivät iloitse rauhanneuvotteluista Turkin ja PKK:n välillä, Iso sanoo.

- Kyseessä on vasta pitkän prosessin alku. Ja monet tahot tekevät varmasti kaikkensa sabotoidakseen rauhanneuvotteluja, hän jatkaa.

Saana-Maria Jokinen, Istanbul