Näkökulma: Teititelläänkö ensin!

Kaikesta sitä ihminen ottaakin nokkiinsa, niin kuin nyt teitittelystä. Kumma juttu, että teitittelyn kokee ennemminkin osoituksena vanhenemisesta kuin kunnioituksesta, pohtii Tiina Kokko kolumnissaan.

Näkökulmat
Grafiikka, jossa sinutteluun ja teitittelyyn liittyviä sanoja
Tiina Kokko / Yle

- Olkaa hyvä, saako teille olla vielä muuta? Kohtelias nuori henkilö kysyy, kahvilan, kaupan tai kioskin kassalla. Jaa, että kohtelias. Hänhän saa ihmisen tuntemaan itsensä metusalemiksi.

Hänhän saa ihmisen tuntemaan itsensä metusalemiksi.

Kun ihmistä on**koko** ikä sinuteltu, ei sitä äkkiä suostu sisäistämään, että onkin päässyt tai suorastaan joutunut teitittelyn kohteeksi. Ja se kuulkaa risoo.

Kassa toki noudattaa ohjetta, jonka hän on työnantajaltaan saanut. Yleinen neuvo lienee sellainen, että asiakkaita teititellään, mutta selvästi nuorempia henkilöitä voidaan sinutellakin. Mutta kuinka moni oikeastaan haluaa tulla enää teititellyksi tässä nuoruutta ihannoivassa ajassa. Kysyn vaan?

Ongelma on tietysti meidän omassa päässämme, koska liitämme teitittelyn ikään emmekä kunnioitukseen. Ennen vanhaan teitittelyllä haluttiin osoittaa puhuteltavan korkeampi asema ja siihen liittyvä kunnioitus. Tai sitten teitittelyllä ilmaistiin puhuteltavan etäisyyttä, vierautta.

Wikipedian mukaan alamaistenvallanpitäjiä kohtaan käyttämää teitittelyä ryhdyttiin suosimaan Rooman keisareiden hoveissa. Sieltä teitittely levisi Eurooppaan. Ensin teititeltiin hallitsijoita, sitten muita korkeampiarvoisia henkilöitä, ja lopulta lapset teitittelivät vanhempiaan ja aviopuolisot toisiaan.

Ensin teititeltiin hallitsijoita, sitten muita korkeampiarvoisia henkilöitä, ja lopulta lapset teitittelivät vanhempiaan ja aviopuolisot toisiaan.

Suomen murteissa teitittely oli alkujaan vieras ilmiö, mutta uusien tuulien mukana teitittely levisi tännekin. Sinuttelu vyöryi Suomeen uudelleen 1970-luvulla tasa-arvon myötä. Nyt tuntuu siltä, että teitittely on tehnyt vastaiskun, ja osuu suoraan ikähermoon. Ai!

Ja nyt haluaisinkin näin julkisesti ilmoittaa, että minua SAA sinutella. Pyydän samalla anteeksi, jos olen jotakuta loukannut sinuttelemalla. Käypä vinkki nykyään on lienee sellainen, että jos ei tiedä pitääkö sinutella vai teititellä, kannattaa teititellä. Minä raukka olen sinutellut.

On tietysti muutama poikkeus, jolloin minäkin teitittelyn siedän. Nimittäin jos minut valitaan tasavallan presidentiksi tai pääministeriksi, mutta tällä hetkellä näyttää hiukan heikolta, joten sinutellaan!