Minne menet Marimekko?

Marimekko jatkaa tekstiiliteollisuudessa jo tuttua linjaa suunnitellessaan Sulkavan ja Kiteen tehtaiden sulkemista. Viime vuosina yli 3300 alan työpaikkaa on kadonnut Suomesta. Suuri osa niistä on nyt ulkomailla

talous
Marimekon tehtaanmyymälä Sulkavalla
Yle

Mahtaako Marimekon Sulkavan tehdas olla itäsuomalaisen tekstiiliteollisuuden viimeisimpiä mohikaaneja? Tehdas on valmistanut käsityönä laukkuja jo 30 vuoden ajan, mutta nyt työ on tulossa tiensä päähän, jos keskiviikkona alkavien yt-neuvottelujen tulos on ennakoitavissa. Tehtaan alasajoa tehdään Marimekolla suomalaisuuden nimissä.

- Meidän on pakko tehostaa meidän tuotantoa Suomessa, jotta me voimme varmistaa sen, että Marimekolla voi olla tulevaisuudessakin tuotantoa Suomessa. Näillä toimenpiteillä pystytään uskoakseni varmistamaan se, että Marimekolla on tuotantoa tulevaisuudessakin Suomessa, mikä on täysin poikkeavaa tämän alan normaalista linjasta, toimitusjohtaja Mika Ihamuotila kertoo.

Toimitusjohtajan vakuutteluista huolimatta Marimekon tuotannosta selvästi suurin osa tapahtuu nykyään ulkomailla. Noin kolmannes tuotannosta tehdään Suomessa. Tulevaisuudessa prosentit eivät Ihamuotilan mukaan muutu suuntaan tai toiseen. Todennäköisenä voitanee kuitenkin pitää, ettei laukkujen ompelu siirry Helsinkiin, missä tähänkin asti on ainoastaan suunniteltu ja painettu kankaita.

Työpaikat muuttavat ulkomaille

Grafiikka tekstiiliteollisuuden työpaikoista

Marimekko ei ole lajissaan ainoa vaan perinteinen tekstiiliteollisuus on lähes kadonnut Suomesta. Viime vuosina tekstiili-, vaatetus- ja nahkateollisuuden työpaikat ovat siirtyneet noin 550 työpaikan vuositahtia Kiinaan, Intiaan, Pakistaniin ja muualle ulkomaille. Alan yritysten lukumäärä ei sen sijaan ole pudonnut vaan päin vastoin hienoisesti lisääntynyt.

Jotakin alan tilanteesta kertoo se, että esimerkiksi Etelä-Savossa tekstiiliteollisuus näyttäisi äkkiseltään voivan hyvin, mutta tosiasiassa kyseessä on pikemminkin tilastoharha: merkittävimpiä tekstiiliteollisuuden työnantajia maakunnassa ovat Ahlström ja Mölnlycke, jotka joskus muinoin vielä valmistivat toinen lasikuitua ja toinen sideharsoa, mutta tänä päivänä molempien pääraaka-aine on kaukana tekstiileistä.

Samaan aikaan kun tekstiiliteollisuus muuttaa ulkomaille, vannovat kuluttajat ainakin Sulkavalla kotimaisuuden nimeen.

- Tuotteet saisi olla kotimaisia, siis joka suhteessa kotimaisia. Ainakin yli puolet tuotannosta pitäisi olla kotimaista, että saa kutsua itseään suomalaiseksi. Eiköhän sieltä ulkomailta tule kaikenlaista, Maija Makkonen sanoo.

Samaa mieltä on Helga Reinikainen.

- Olen aina pyrkinyt ostamaan kotimaista. Katson tarkkaan, että on kotimaista, eikä häiritse vaikka maksaisi enemmän.

Puumalan puolelta Sulkavan kirkolle tullut Matti Kainulainen kiteyttää monen ajatukset kotimaisuuden merkityksestä.

- No sehän tietysti merkitsee työllisyyttä ja ansioita paikallisille ihmisille.

Tehtaan tulevaisuus ratkeaa toukokuussa

Sulkavalla Marimekkoon tiivistyy paljon muutakin kuin parikymmentä työpaikkaa. Se tuskin riittää pelastamaan tehdasta. Kun Ihamuotilalta tivataan onko tehtaalla enää mitään toivoa, kertoo pitkä mietintä ennen vastausta omaa kieltään.

- Katsotaan sitten puolentoista kuukauden kuluessa mihin ratkaisuun päädytään. Minulla ei ole tähän mitään muuta sanottavaa kuin, että me haluamme käydä huolella nämä keskustelut ja suunnitelmat nyt läpi.

Korjattu 26.3.2013 klo 9.56: Marimekon tuotannosta 80 prosenttia on valmistettu EU-maissa Suomi mukaan lukien, ei ulkomailla kuten jutussa aiemmin kerrottiin. Noin kolmannes Marimekon tuotannosta on suomalaista.