Laulu koti-ikävästä naurattaa ja itkettää

Oululaisen elokuvaohjaajan Mika Ronkaisen dokumenttielokuva kertoo keski-iän kriisistä, sukupolvien välisestä erosta ja siirtolaisuudesta.

kulttuuri
Kai Latvalehto isänsä kanssa elokuvassa Laulu koti-ikävästä
Klaffi Tuotannot Oy

Tarinassa isä Tauno Latvalehto ja poika Kai Latvalehto matkustavat autolla Haukiputaalta Göteborgiin, missä perhe asui 70-luvulla.

Elokuva on saanut jo useita palkintoja, joiden perusteluissa kehutaan elokuvan olevan erityisen koskettava. Elokuva sekä naurattaa että itkettää.

Elokuvaohjaaja Mika Ronkainen on hyvillään katsojien reaktioista.

- Toisen maailmansodan jälkeen Suomesta muutti Ruotsiin satojatuhansia ihmisiä, joten asia on lähellä hyvin laajaa joukkoa ihmisiä. Monille on tullut arpia myös paluumuutosta. Lapset, jotka muuttivat sieltä Suomeen eivät palanneet kotimaahansa. Heille Suomi oli vieras maa. Ja siitähän tämä elokuva kertoo myös, että Kai ei ollut oikein kotonaan kummassakaan maassa, elokuvaohjaaja Mika Ronkainen kertoo.

Ulkopuolisuuden tunne jäi

Elokuvassa Kai Latvalehto pohtii omaa identiteettiään. Periaatteessa kaikki on hyvin – on talo, vaimo ja lapsi.

- Silti on jotain siellä taustalla. Tunne, että on joka paikassa jollain tavalla ulkopuolinen, Kai Latvalehto sanoo elokuvassa.

Kai Latvalehto huomaa, että hänellä on tavallaan kahdet juuret, toiset Ruotsissa ja toiset Suomessa.

- Jokaiselle tulee vastaan jossain vaiheessa elämää, että hyväksyykö sen, ettei pysty muuttamaan menneisyyttään ja hyväksyy elämän sellaisena kuin se on ja katsoo eteenpäin. Sitä kutsutaan itse asiassa yleensä keski-iän kriisiksi, Ronkainen naurahtaa.

Siirtolaisuus on vahvasti läsnä suomalaisten historiassa, sillä Suomesta on lähdetty suurin joukoin maailmalle paremman elämän toivossa.

- Vaikka juuri meiltä Suomesta on lähdetty elintasopakolaisiksi muualle työttömyyden takia, olemme aika äkkiä unohtaneet, että meilläkin on joskus ollut hätä. Ruotsi otti silloin avosylin vastaan suomalaiset siirtolaiset, Ronkainen sanoo.

Ronkainen uskoo, että Suomeen muuttaneet ulkomaalaiset pystyvät samaistumaan elokuvaan.

- Sama kahden kotimaan problematiikka heilläkin on.

Isä ja poika ratkovat ristiriitoja

Laulu koti-ikävästä kertoo siirtolaisuuden lisäksi tarinaa kahdesta hyvin erilaisesta sukupolvesta.

- Tauno edustaa suuria ikäluokkia ja Kai edustaa 60-70-luvun vapaan kasvatuksen saanutta sukupolvea. Väittäisin, että siinä on suurin mahdollinen ero, mitä kahden sukupolven väliltä voi löytyä. Tässä ajassa on tapahtunut tavattomia yhteiskunnallisia, poliittisia ja teknisiä muutoksia.

Kahden erilaisen sukupolven ero näkyy myös elokuvassa.

Tauno edustaa suuria ikäluokkia ja Kai edustaa 60-70-luvun vapaan kasvatuksen saanutta sukupolvea. Väittäisin, että siinä on suurin mahdollinen ero, mitä kahden sukupolven väliltä voi löytyä.

Mika Ronkainen

- Etupäässä kyse on pojan ja isän sisäisistä ristiriidoista. Onneksi elokuvassa siihen löytyy ratkaisu.

Ruotsissa elokuvan ensi-ilta on jo ollut, Suomessa elokuvan ensi-ilta on 5. huhtikuuta. Ohjaaja odottaa palautetta jännittyneenä.

- Yleisön palaute on kaikista tärkeintä. Se on parasta palautetta, jos ihmiset löytävät tarinasta itsensä ja vaikuttuvat siitä niin paljon, että se jollain tavalla muuttaa heidän elämäänsä tai näkökulmaansa.

Suomalainen dokumenttielokuva on viime vuosina noussut valtavirtaelokuvien rinnalle. Ronkainen uskoo, että menestys johtuu taiteellisesta vapaudesta.

- Fiktioelokuvien on pakko tuottaa voittoa, sillä niihin sijoitetaan paljon rahaa. Se tarkoittaa, että elokuvan tekeminen kangistuu. Dokumenttielokuvien ei ole välttämättä tuotettava tiliä, jolloin tekijät voivat ottaa taiteellisia riskejä paljon enemmän. Siksi dokumentit myös onnistuvat.