Noituus oli ennen arkipäivää - taikausko elää edelleen

Noidat yhdistetään pääsiäisperinteeseen, mutta ennen noituus ja taikausko olivat ihan jokapaiväistä arkea. Varsinaisesti oikeista noidista ei enää puhuta, mutta monenlainen taikausko elää sitkeästi.

Kotimaa
Pääsiäisnoidiksi pukeutuneet lapset leikkivät lentävänsä luudilla.
Martti Juntunen / Yle

Kautta aikojen on ollut uskomuksia. Niitä liittyi ihan tavalliseen arkielämään, mutta myös kirkollisiin juhliin, kuten pääsiäiseen, on aina sekoittunut myös pakanallisuutta. Pääsiäisenä ei saanut tehdä töitä ja pääsiäisyöhön liittyi taikoja, kuten se, että navettaa piti kiertää, jotta tulisi hyvä voionni. Noidat tai trullit sen sijaan pyrkivät tuhoamaan voionnen.

- Kansanperinne on yhdistänyt noidat pääsiäiseen, mutta noituus ja taikuus liittyivät jokaiseen päivään, muistuttaa historian dosentti Marko Nenonen Tampereen yliopistosta. Nenonen on väitellyt tohtoriksi noidista ja noitavainoista vuonna 1992.

Noituus on ikivanha rikos, mutta kun kristillinen yhteisö lähti tavoittelemaan puhdasoppisuutta, saivat vääräuskoiset vihat niskoilleen. Noituudesta tuli laaja määrä käräjäjuttuja 1500-luvulta lähtien. Puhutaan noitavainoista, joiden yhteydessä noituudesta syytettyjä surmattiin ympäri Euroopan. Suomessa oli 1500-1700 -luvuilla yhteensä parituhatta syytettyä. Eniten noitaoikeudenkäyntejä oli läntisessä Suomessa.

Riidat, kiistat ja kateus syynä

Noidat olivat Suomessa tavallisia ihmisiä, usein jopa miehiä. He saattoivat olla hyvää tarkoittavien taikojen tekijöitä ja taustalla oli usein shamanismiin liittyvää kansanperinnettä. Noitavainojen aikaan noituudesta saatettiin kuitenkin syyttää melko mielivaltaisesti niitäkin, jotka eivät noituuden "ammattilaisia" olleet. Monen noitasyytöksen taustalla oli naapuririita.

- Keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa keksittiin teoria lentävistä naisista, jotka lensivät paholaisen luo vahvistamaan noitavoimiaan. Siitä teoriasta tuli joillakin seuduilla suosittu. Sitä käytettiin usein myös silloin, kun haluttiin syyttää naapuria jostain. Tavalliset ihmiset joutuivat käräjille yleensä tästä syystä, kertoo Nenonen.

Noituudesta voitiin syyttää niitä, joilla meni hyvin tai toisaalta niitä, joita koski epäonni. Mikä tahansa saattoi käydä selityksestä. - Yleensä rangaistuksena oli sakko, mutta jos noituminen aiheutti kuoleman tai jos noidaksi epäilty oli lentänyt "noitasapattiin" eli pääpirun luo pitoihin, seurasi kuolemanrangaistus, kertoo Nenonen.

Ei siitä niin kovin pitkä ole...

Taikuuden ja noituuden tarkoitus oli tuoda itselle hyvää ja toisille epäonnea. Uskottiin, että toisen onni oli toiselta pois. Onnea oli jaossa vain tietty määrä, eikä sitä riittänyt kaikille. Tämä uskomus on pitänyt pintansa pitkään.

Kansalaisten tarinoita kaivellessa tulee eteen yllättävä seikka. Etenkin maaseudulla pelätyistä noitatöistä ei sittenkään ole niin kovin pitkä aika. Vielä 1900-luvulla kerrotaan, että noidat kävivät navetoissa tekemässä tihutöitään pääsiäisyönä. Pohjanmaan museon intendentti Susannan Tyrväinen muistaa, että noitatöistä kirjoitettiin lehdissä vielä 1960-luvullakin.

- Toisaalta uskottiin, että kaikilla asioilla on yhteys ja onni siirtyy. Siksi esimerkiksi pyrittiin koskemaan onnea tuottavia esineitä, sanoo Tyrväinen.

Nykypäivän noituus?

Nykyihminen pitää itseään kylmän rationaalisena, mutta taikausko ei suinkaan ole kadonnut. Noituudeksi emme sitä juuri enää kutsu, mutta onhan meillä edelleen omat selvännäkijämme ja parantajamme. Moni meistä on taikauskoinen huomaamattaan. Mustan kissan perään sylkäistään kolme kertaa. Kun joku aivastaa kolme kertaa, laskemme hyvää, pahaa, rakkautta vai rahaa. Uskomme onnennumeroihin, kun lottoamme.

Noitavainojen tutkija ja historian dosentti Marko Nenonen sanoo, että oikeastaan 1900-luvulla on syntynyt enemmän erilaisia henkisiä, uskonnollisia tai okkultistisia liikkeitä kuin koskaan aiemmin.

- Ja jos emme tee jakoa oikeaoppiseen tai vääräoppiseen uskontoon tai kristillisyyteen, vaan hyväksymme kaikenlaiset henkiset liikkeet, emme voi sanoa, että se olisi mitenkään vähentynyt.