"Pystyn katsomaan jokaista karitsaa silmiin hyvästiksi"

Lampaalle riittää kysyntää läpi vuoden. Lammastaloudelle potkua antaa se, että kuluttaja mieltää lampolat hyvin lähelle eettistä eläintuotantoa.

Kotimaa
Lammastilaneuvoja Sari Heltelä lammaskatraansa keskellä.
Sari Selin / Yle

Juvalaisen Sari Heltelän lampolan karsinassa määkii seitsemäntoista vaaleaa suomenlammasta Hedvig-pässin tiukassa valvonnassa. Yleensä maaliskuussa lampoloissa syntyy karitsoja, mutta Itä-Suomen lammastilaneuvojan nuorimmat pässipojatkin naapurikarsinassa ovat viiden kuukauden ikäisiä.

- Lammastalous on siinä mielessä hyvä elinkeino, että sitä voidaan räätälöidä tuottajan tarpeiden mukaan. Palkkatyössä lammastilaneuvojana karitsointi on osutettava kesälomalle heinä-elokuuhun. Nyt Hedvig-pässi harrastaa uuhien kanssa muutakin kuin syömistä, ja tulosta on odotettavissa vajaan viiden kuukauden kuluttua.

- Karitsanlihan kysyntä määrittää lampolan vuodenkiertoa, samoin rehun hinta. Sisäkasvatetulle karitsalle pitää saada kovempi tuotantohinta kuin laidunkasvatetulle.

Meillä suuri osa lampureista on siirtynyt kaksivaiheiseen karitsointiin. Karitsointi ajoitetaan syksyyn, jotta pääsiäiseksi saadaan tarjottavaa, pohtii Heltelä, joka ammatikseen opastaa lammastiloja tai lampureiksi aikovia tuottavampaan ja ekologisempaan lammastalouteen.

Lammastalous on vaativa taitolaji

Suomalaisella lampaalla on nyt nostetta, ja lampoloiden katraskoot ovat vahvassa nousussa. ProAgria Etelä-Savon Tosilampuri-hanke kouluttaa uusia lampureita mukaan tuotantoketjuun, ja parhaillaan noin 30 itäsuomalaista tilaa harkitsee lammastalouden aloittamista.

- Koulutus on tarpeen, sillä vaikka lampaan pito tuntuisi helpolta, lammastalous on vaativa taitolaji. On osattava suunnitella ja ajoittaa lammastuotanto oikein, etsittävä oikeanlaiset eläimet ja huolehdittava sopivasta ruokinnasta, luettelee lammastilaneuvoja tilanpitäjän haasteita.

Meillä vanhat rouvat lopetetaan aina kotona pää kauraämpärissä.

Sari Heltelä

Lammastuotanto mielletään hyvin lähelle eettistä eläintuotantoa, koska eläimet pyritään hoitamaan ja ruokkimaan mahdollisimman lajinmukaisesti ja ekologisesti suuremmassakin lampolassa. Jos lammastalous on tilan tuotantomuotona, emolampaiden määrää on kasvatettava nykyisestään, uskoo Heltelä.

- Etelä-Savossa on nyt seitsemän yli sadan uuhen katrasta ja kohta joitakin yli 200 uuhen katraita. Kuluttajat ovat halunneet pitkään karitsanlihaa, ja vihdoin tukkuporraskin on huomannut sen. Pienemmissä lampoloissa suoramyynti on paras keino kasvattaa toimeentuloa, suuremmille tiloille sopii sopimustuotanto.

- Pullonkaulana lammastiloilla on teurastus, sillä alueelta on karitsat ja lampaat vietävä teuraaksi muualle.

Takana hyvä elämä

Lammas on monipuolinen tuotantoeläin, mutta usein omistajalleen paljon muutakin. Pienemmissä katraissa omistaja tuntee kasvattinsa nimellä, niin myös Heltelän lampolassa Juvalla.

- Tiedän ainakin yhden katraan, jossa oli 170 uuhta, ympärivuotinen karitsointi ja kaikilla karitsoilla nimet. Uskomattominta on se, että emäntä ja työntekijät tunsivat lampaat nimeltä, päivittelee harrastajalampuri.

Lammas ja karitsa.
Monissa lampoloissa syntyy maaliskuussa uutta elämää.YLE

Harrastajakasvattaja voi joutua kovan paikan eteen, kun kasvateistaan joutuu luopumaan. Liki kolmenkymmenen vuoden kokemuksella Sari Heltelä myöntää, että kun Sanelma, Yrtti tai muut lammasrouvat kulkevat tiensä päähän, kyllä siinä itketään.

- Meillä vanhat rouvat lopetetaan aina kotona kuvainnollisesti pää kauraämpärissä. Tärkeää on, että takana on hyvä elämä. Karitsojakin pystyn katsomaan silmiin, sillä tiedän, että saman lauman kaverit ovat turvana loppuun asti. Kun hoitaa eläimiä, on myös vastuu siitä, että osaa lopettaa eläimen ajoissa.

Bää bää, muistuttavat juvalaisen lampolan uuhet ja pässipojat olemassaolostaan. Nuorten pässipoikien mieli tekisi toiseen karsinaan uuhien luo, mutta puinen aita ja Hedvig-pässin jykevä olemus ovat välissä.

- Lammas käyttäytyy sillä tavalla, että se saa ihmisen hymyilemään ja rauhoittumaan. Olisi upeaa, jos esimerkiksi hoitolaitoksissa olisi näkymä laitumelle tai lampolaan. Jo lampaiden näkeminen tekee sieluun rauhallisen ja lempeän olon kuin retriitissä, mietiskelee Sari Heltelä uuhilaumansa keskellä.