Kuuluja Hyttisen puusuksia onkin kalleja ja matteja

Jos löydät vanhat puusukset, tarkista, millaisia merkintöjä niistä löytyy. Jossakin on varmasti tallessa kahden hämeenlinnalaisen verstaan Hyttisiä. Kalle Hyttisen suksi on helppo tunnistaa, Matin suksi on jo harvinaisempi löytö. Matin poika Erkki Hyttinen on kerännyt veljesten suksia.

Kotimaa
Erkki Hyttinen näyttää pitkää Hyttisen suksien historiaa yksipuisesta suksesta lasikuituun
Markku Karvonen / Yle

Hämeenlinnalaiset Hyttisen puusukset olivat aikanaan hyvinkin tunnettuja. Hattulassa asuva Erkki Hyttinen muistuttaa, että suksilla oli itse asiassa kaksi tekijää.

Hyttisen suksia on jäljellä monenlaisia; Kallen ja Matin verstaiden jo harvinaisia yksipuisia suksia, molempia tekemiä puisia sälesuksia ja vielä Kalle Hyttisen varhaisia lasikuitumenijöitä.

Veljekset tulivat Hämeeseen Lampisella oppinsa jo saaneina suksiseppinä, aloittivat yhdessä ja perustivat suksitehtaan.

- Isäni Matti oli syntynyt 1911 ja setäni Kalle 1919. Minullekin oli yllätys, että löysin heidän tekemiään yksipuisia suksia. Olin kuvitellut, että he tekivät vain sälesuksia.

- On siis kahden veljeksen tekemiä suksia, jotka erottaa siitä, että Matin tekemissä suksissa on polttoraudalla tehty Hyttinen-leima, kun taas Kallella vauraampana oli liimattavia tarroja. Muuten sukset ovat samannäköisiä ja samalla tekniikalla tehtyjä, kertoo Erkki Hyttinen.

Hänen mukaansa Matti oli elämäntavaltaan veljeksistä humuluontoisempi mies, jolla oli eri puolilla Hämeenlinnaa useampia verstaita. Matti myi suksia suoraan verstaaltaan ja markkinoilla. Kallella taas oli pitkäaikaisempi verstas ja hänen suksiaan meni myyntiin vähittäiskauppaan.

Sälesuksi oli aikansa hitech-tuote

Mattikin ryhtyi tekemään yksipuisten suksien veistämisen jälkeen sälesuksia, kun sai rahaa koneisiin, kertoo Erkki Hyttinen.

- Sehän vaatii enemmän koneita, osaamista ja myös hyvät puuvarastot. Sälesuksi tarvitsee erilaisia kuivia puulajeja rungoksi, kulutusta kestäviksi reunoiksi ja pinnaksi. Viiden tai kuuden puulajin hankkiminen oli sotien molemmin puolin veljeksille varmaan hankalaa, jotta he saivat tuotannon pyörimään.

- Matti teki petsattuja ja lakattuja suksia, ja varmasti niitä on myös punaisia ja sinisiä. Muistan itse, että joulumarkkinoilla niitä meni satoja pareja. Matti seisoi keskellä toria ja painoi jalallaan suksenkärjen maata vasten suoraksi. Maalaiset katsoivat silmät pyöreinä, että siinähän ihmesuksi on ja ostivat niitä matkaansa.

Kalle vaihtoi lasikuituun, kun Mieto pisti puusuksensa saunanpesään

Matti ei ehtinyt tehdä lasikuitusuksea, Kalle Hyttisellä niitä sen sijaan oli, kun hän jatkoi pitempään.

- Lasikuitusuksi tuli siinä vaiheessa, kun Mietaan Jussi sanoi Lahdessa tappion jälkeen puusuksista, että eihän tällaisilla seipähillä hiihdä sonnikaan, ja hiihti suoraan saunaan polttamaan suksensa. Sen jälkeen Kalle aloitti lasikuitusuksen teon.

Mietaan Jussi sanoi Lahdessa tappion jälkeen puusuksista, että eihän tällaisilla seipähillä hiihdä sonnikaan, ja hiihti suoraan saunaan polttamaan suksensa.

Erkki Hyttinen

Erkki Hyttisellä on itsellään noin kymmenen parin Hyttis-kokoelma. Ensimmäiset punaiset kallehyttiset hän löysi siten, että tapasi ravintolassa pari tyttöä, jotka näyttivät valokuvaa, jossa heillä oli sukset komeine Hyttinen-teksteineen. Kaupat vanhoista suksista syntyivät seuraavana aamuna.

- Ensimmäiset yksipuiset löysin siten, että vaimon kanssa näin kierrätyskeskuksen nurkassa yksipuiset sukset. Menin jo ohi, kun ajattelin, etteivät yksipuiset voi olla Hyttisen suksia. Vaimo kuitenkin patisti katsomaan tarkemmin, ja löytyihän niistä leima Hyttinen. Sitten löysin vielä toisetkin yksipuiset, niin että minulla on nyt molempien veljesten tekemiä yksipuisia, näyttää Erkki Hyttinen.

Oletko itse kokeillut?

- Olen kokeillut. Katsopa, suksien jalkavuuskin on säilynyt ihan hyvänä. Ei muuta kuin tervaa pohjaan ja luistoksi parafiinia. Nykyladullahan näillä ei tee mitään, kun siteet ottavat kapeaan latuun kiinni, mutta jäällä ja hangella nämä ovat hyvät pelit.