"Ydinjätteen loppusijoituksen keskeinen ongelma ratkaisematta"

Ydinjätteen loppusijoituksen keskeistä ongelmaa eli pohjavesikysymystä ei ole edelleenkään ratkaistu, väittää tutkija Antti Lempinen. Radioaktiiviset aineet voisivat tulevaisuudessa päästä kosketuksiin ihmisten ja luonnon kanssa pohjaveden kautta. Posiva vakuuttaa, että loppusijoitusmalli on turvallinen.

Kotimaa
Onkaloon opastava kyltti.
Yle

Posiva on valmistellut ydinjätteen loppusijoitusta hartaasti. Se on jättänyt Säteilyturvakeskukselle tuhansien sivujen turvallisuusselvityksen.

Loppusijoitusmallissa käytetty ydinpolttoaine sijoitetaan yli 400 metrin syvyyteen ehyeen kallioperään. Ydinpolttoaine suljetaan kupari-valurautakapseliin, jota suojaa bentoniittisavipuskuri.

Tutkijapiireistä kuuluu kuitenkin kriittinen ääni. Posivalle konsulttina työskennellyt tutkija Antti Lempinen väittää, että keskeistä ongelmaa eli pohjavesikysymystä ei ole vieläkään saatu ratkaistua.

- Ei ratkaisu ole valmis. Eihän oikeastaan asiantuntijapiireissä kukaan väitä että tämä olisi ratkaistu, Lempinen sanoo.

Ongelman ydin on Lempisen mukaan se, että tulevaisuudessa kallioperän raoissa pohjavesi voisi kuljettaa käytetyn ydinpolttoaineen sisältämiä radioaktiivisia aineita kosketuksiin ihmisen ja luonnon kanssa.

Tämä siis siinä tapauksessa, jos kupari- ja bentoniittisuojaus pettäisi esimerkiksi maanjäristyksen seurauksena.

Posiva vakuuttaa, että loppusijoitusmalli on turvallinen.

- Olemme pyrkineet nimenomaan selvittämään, mikä on pahimmassa tapauksessa säteilyaltistuksen määrä, mikä tästä voisi aiheutua. Missään tapauksessa ne turvallisuusvaatimukset, jotka valtioneuvosto ja säteilyturvakeskus on meille asettanut, eivät ole uhattuna, Posivan tutkimusjohtaja Juhani Vira painottaa.

STUK käsittelee selvitystä puolitoista vuotta

Säteilyturvakeskuksessa (Stuk) turvallisuusselvityksen käsittely on vasta alussa.

- Luonnollisesti käsittely on vielä kesken, mutta Posivan turvallisuusperusteluissa esitetään, että annokset joita tästä voi aiheutua ihmisille ovat pienempiä kuin viranomaisrajat esittävät, sanoo tarkastaja Kai Hämäläinen Säteilyturvakeskuksesta.

Antti Lempinen näkee pohjavedessä ongelmia, mutta Säteilyturvakeskus muistuttaa, että menetelmä myös vaatii pohjavettä. Bentoniitin tulee kostua, että se toimii suunnitellusti.

Stuk kohdistaa erityistä huomiota myös kuparikapselin kestävyyteen. Ruotsalaistutkimuksen mukaan kapseli kestäisi tuhat vuotta, kun sen pitäisi kestää 100 000 vuotta. Aiheesta on saatu lisää tutkimustuloksia, mutta Stukin mukaan tämänkin asian käsittely on yhä kesken.

Rakentaminen alulle parin vuoden kuluttua

Maailmalla odottaa noin 300 000 tonnia ydinjätettä loppusijoitusta. Suomi on maailmassa ensimmäisten joukossa loppusijoittamassa jätteitään.

-Jos se on huonoista ratkaisuista paras, niin ehkä se pitää silti toteuttaa. Tässähän kuitenkin ollaan sellaistakin mietitty, että jos tämä menee jollakin tavalla pieleen, se voidaan periaatteessa purkaa, Antti Lempinen sanoo.

Posiva jätti rakentamislupahakemuksen viime vuoden lopulla. Yhtiö uumoilee, että jos lupa lohkeaa suunnitellusti, rakentaminen voisi alkaa parin vuoden kuluttua ja loppusijoitus vuonna 2022. Päätöksen luvasta tekee valtioneuvosto.