Sivulliset kasvattavat - nettikyselyn parhaat palat ällistyttävät

Nettikyselyymme kertyi uskomattomia tarinoita siitä, mitä kaikkea kullanmurumme tekevätkään, kun aikuisen silmä välttää. Osa tapauksista on ollut suorastaan hengenvaarallisia, osa hyvinkin haavoittavia kiusaamistilanteita tai eläinten rääkkäämistä. Koosteessamme hauskoja, koskettavia ja hämmentäviäkin tarinoita.

Kotimaa
Grafiikka, jossa erilaisia lapsi- ja aikuishahmoja
Hoito-ohjelmaan on matala kynnys osallistua, eikä sen ansiosta perheiden tarvitse matkustaa mihinkään, kertoo projektipäällikkö Terja Ristkari. Kuvituskuva.Stina Tuominen / Yle

Nettikyselyymme vastaajien joukossa on monia todellisia suojelusenkeleitä.

"Estin pikatien ylityksen ylikulkusillan kaiteen ulkopuolta myöten. Pienin porukasta piti vain pienoista kiinni, eikä uskaltanut liikahtaakaan."

Lakkasin käymästä uimarannalla, kun jouduin jatkuvasti pelastamaan uimataidottomia pikkulapsia, jotka olivat menneet liian syvälle vanhempien ottaessa aurinkoa.

Anonyymi nettikyselyvastaus

"Kerran tullessani bussipysäkille huomasin joukon noin 13-14 vuotiaita poikia tönivän ja uhkailevan yhtä hieman pienempää poikaa. Pysäkillä seisoi useita aikuisia, joista kukaan ei puuttunut nuorten käytökseen. Bussini saapui pysäkille ja huomasin tämän kiusatun pojan yrittävän bussiin, poikajoukko ei kuitenkaan häntä halunnut siihen päästää ja he kävivät häneen käsiksi. Yksi heistä tarttui poikaa takin hupusta ja repi taaksepäin kuristaen häntä. Tartuin poikaa kädestä ja huusin kiusaajille "päästäkää irti", jolloin he irroittivat. Vedin pojan bussiin, poika tärisi pelosta eikä nostanut katsettaan lattiasta. Hän jäi parin pysäkin päästä pois, tuskin oli edes oikeassa bussissa, halusi vain pakoon tilannetta."

"Olen antanut osoitteeni pahoinpitelytapauksessa lapselle. Olen käskenyt lopettamaan hakkaamisen (poika hakkasi toista poikaa, joka makasi maassa)."

Eläimet - ja penkit - jätettävä rauhaan

Eläinten huono kohtelu on herättänyt monet puuttumaan touhuun.

"Huomautin parille alle kouluikäiselle lapselle siitä, kun he jahtasivat puistossa sorsia ja heittelivät niitä kivillä. Äiti seurasi tapahtumia vierestä ojentamatta jälkikasvuaan, mutta itse sain niskaani haistattelupurkauksen."

Ikuinen riesa lentokoneessa; takana istuva kakara potkii penkkiäni.

Anonyymi nettikyselyvastaus

"Olen estänyt pientä poikaa kiusaamasta kissaa. Poika roikotti kissaa niin, että sen takajalat vain koskivat maahan ja nipisteli kynsillä kissan nisistä."

Myös ärsyttävä penkinpotkiminen mainitaan useissa vastauksissa.

"Ikuinen riesa lentokoneessa; takana istuva kakara potkii penkkiäni. Olen joka kerta kääntynyt itse huomauttamaan lapsen käytöksestä, jos vanhempi ei itse korjaa käytöstä tai jos lapsi ei reagoi."

"Kerran lentokoneessa mies pyysi takana istuvaa lasta ja vanhempaa, että poika lopettaisi tuolin potkemisen, niin lapsen äiti raivostui ja sanoi ensin pojalleen, että setä vihaa lapsia ja sitten valitti miehelle, että mitä se on puhumaan lapselleen. Missään vaiheessa äiti ei sanonut lapselleen ettei saa potkia tai pahoitellut miehelle. Äiti jopa rupesi valittamaan miehestä matkustamohenkilökunnalle."

Vanhemmilta palkkioksi tylytystä

Vaikka monet vanhemmat suhtautuvat kyselyssämme myönteisesti asialliseen ja aiheelliseen palautteeseen oman lapsensa käyttäytymisestä, ilmenee vastauksista myös varsin vastakkaisia asenteita. Jotkut vintiöiden vanhemmat ovat haukkuneet lapsensa tekemisiin puuttuvat aikuiset pataluhaksi.

Keskenään pihassa pyörällä istutuksia tärvelleille ja paikkoja rikkoville lapsille olen huomauttanut asiasta - siitä hyvästä puhkaistiin pyöräni kumi.

Anonyymi nettikyselyvastaus

"Naapuritalon muutama lapsi (11-13v) teki kulohälytystilan aikana viereiseen metsään nuotion. Nuotio sytytti ympärillä olevaa maastoa palamaan. Saimme vesiämpäreillä sammutettua palon. Menimme kertomaan lasten vanhemmille tapahtuneesta. Hyvä ettei meitä vedetty turpiin ja käskettiin painua helvettiin, koska emme ymmärrä normaalien lasten leikkiä. "Ei tarvitse vahtia meidän poikia, kyllä lasten täytyy saada leikkiä".

Kyseenalaista esimerkkiä näyttivät myös nämä vanhemmat:

"Pyysin lasta puhumaan vähän pienemmällä äänellä, kun hän huusi kahvilassa kaikki kommenttinsa täyteen ääneen ja muissa pöydissä ei voitu keskustella käytännössä lainkaan. Minulla on aika hiljainen ääni astmasta johtuen ja kerroin sen. Siitä seurasi se, että vanhemmat haukkuivat minut pystyyn ja sanoivat, että sairaiden ei pitäisi liikkua julkisilla paikoilla. Lapselle huomautettiin monta kertaa, että "katso, tuolta näyttää tyhmä ihminen".

Itkupotkuraivarit kaupassa, jipii

Useita vastaajia ärsytti se, miten lapset käpälöivät tuotteita kaupassa kenenkään puuttumatta asiaan. Sen sijaan klassikko-karkkihyllyraivareihin vastaajat suhtautuvat yleensä varsin ymmärtäväisesti. Tilanteet voivat ratketa joskus aika yllättävälläkin tavalla:

"Kerran karkkihyllyn kohdalla oli alkamassa karkkitaistelu. Äiti oli nopeampi ja heittäytyi selälleen lattialle ja alkoi kirkua suureen ääneen, että tänään ei osteta karkkia. Poika hölmistyi hetkeksi ja lopulta pyysi kauniisti: "Äiti kiltti nousee ylös, mä häpeen sua!" Sen jälkeen ei poika kertaakaan korottanut ääntään karkkihyllyn kohdalla."

Lapsi vaikeni silmänräpäyksessä ja sekä poika että äiti vain hetken tuijottivat minua.

Anonyymi nettikyselyvastaus

"Paras keissi oli, kun Prismassa ala-aste ikäinen, mahdollisesti nuorempikin, lapsi kovaäänisesti ja eleisesti häiriten ronkui ja meuhkasi haluamiaan hyödykkeitä ruuhkaisessa kaupassa. Satuin olemaan aivan pojan vieressä ja Kummeli-sketsiä imitoidakseni tokaisin kovaan ja napakkaan ääneen: "Hiljaa!". Lapsi vaikeni silmänräpäyksessä ja sekä poika että äiti vain hetken tuijottivat minua, joka tuijotin takaisin reaktiota odottaen. Äiti tokeni tästä ensimmäisenä, kääntyi pojan puoleen ja sanoi: "Niin juuri. Siinäs kuulit." Sen jälkeen saimme kaikki rauhassa jatkaa ostoksia. Poika ei tilanteesta järkyttynyt tai ylireagoinut, mutta joutui selvästi pohtimaan asiaa tovin jos toisen."

"Kerran näin erittäin hienoa käytöstä äidiltä, kun pikkuiset kullannuput olivat parkuneet karkkihyllyllä. Äiti jätti ostokset niille sijoilleen ja raahasi täyttä huutoa "karkkiaa, pitää saada karkkiaaa" aivan hysteerisenä huutavat, arviolta 2-6-vuotiaat pentunsa pihalle, istui niiden kanssa penkillä ja vain kuunteli kakaroiden kirkumista. Kun ne noin 15 minuutin päästä rauhottuivat, he lähtivät takaisin kauppaan jatkamaan ostoksiaan."

Lapsen kasvatukseen tarvitaan koko kylä

Kyselyn vastaukset valottavat pieneltä osaltaan sitä, millä tavoin nykyään suhtaudutaan lapsiin ja vanhempien kasvatusvastuuseen. Monet vanhemmat tunnistivat tarpeen saada apua kasvatustehtäväänsä muilta vanhemmilta ja aikuisilta. Avun pyytäminen - tai pyytämättä antaminen - voisikin kasvaa osaksi lapsiperhearkea, jos osaisimme suhtautua siihen luontevammin.

Kaipaisin rennompaa asennetta vanhemmuutta kohtaan, koska uskon, että loppuun ajettu, uupunut ja jatkuvassa paineessa elävä vanhempi ei ole hyvä vanhempi.

Anonyymi nettikyselyvastaus

"Mielestäni vanhemmilta vaaditaan nykyään liikaa ja niitä myös läksytetään liikaa. Kasvatus on tärkeä, mutta kun pitää kaikki muutkin asiat, hampaanpesusta lähtien, hoitaa niin moitteettomasti, että itselläni on jatkuva riittämättömyyden tunne. Yhteiskuntamme on tällä hetkellä erittäin suvaitsematon vaatiessaan jokaiselta yksilöltä täydellisyyttä ja kykyä tehdä KAIKEN, siis kaiken sen, mitä ennen hoidettiin yhteisön kesken.

Keskustelupalstat ja blogit ovat täynnä hyökkäävää kritiikkiä vanhempia kohtaan, kun viininkin nauttiminen on lapsen seurassa rikos, samoin kuin vanhempien lomatarve. Kaipaisin rennompaa asennetta vanhemmuutta kohtaan, koska uskon, että loppuun ajettu, uupunut ja jatkuvassa paineessa elävä vanhempi ei ole hyvä vanhempi."