Venäjän verkossa: Pääsiäisen kärsimykset

Venäjän kansan yllä liikkuu aave, geenitutkimuksen aave. Läntisissä laboratorioissa on kehitelty menetelmä, jonka avulla venäläisten geeniperimä voidaan selvittää tieteellisesti ja aukottomasti. Tulokset ovat järkyttäviä: venäläiset eivät olekaan slaaveja, vaan venäjää puhuvia suomalaisia!

Venäjän verkossa
Grafiikka.
Sergei Chirkov / EPA / YLE Uutisgrafiikka

Venäjällä on vuosien ajan, kaikessa hiljaisuudessa, tehty mittavaa tutkimustyötä, jossa lännessä kehitettyä geeniteknologiaa on sovellettu sen selvittämiseen, keitä venäläiset oikein ovat.

Kuten kaikkialla muualla, venäläisten geenit ovat vuosisatojen saatossa, etenkin suurissa keskuksissa, sekoittuneet monenlaiseen ainekseen.

Siksi alkuperäistä venäläistä perimää on etsitty sieltä, missä sekoittuminen on ollut vähäistä, tai sitä ei ole tapahtunut lainkaan – siis syrjäseutujen perivenäläisistä kylistä.

Vuonna 2005 Kommersant Vlast (siirryt toiseen palveluun) sai käsiinsä alustavia tutkimustuloksia. Ne olivat niin sensaatiomaisia, että julkinen keskustelu asiasta tyrehtyi heti.

Mutta maaliskuun 26. päivänä asia putkahti uudelleen esiin, nyt tunnetun venäläisen tutkijan ja arkeologin Lev Gumilevin nimeä ja mainetta hyödyntävän keskuksen nettisivuilla (siirryt toiseen palveluun).

Artikkelin mukaan tutkimusaineisto on painossa ja julkaistaan loppuvuodesta otsikolla ”Venäläisten geeniperintö”.

Myyttinen kolmiyhteys

Mitä tutkimus sitten osoittaa? Jos tietoihin on uskominen, venäläisten käsitys omasta menneisyydestään joutuu aivan uuteen valoon.

Kaiken perustana oleva usko itäslaavien muodostamasta kolmiyhteydestä, jonka muodostavat venäläisten lisäksi valkovenäläiset ja ukrainalaiset, osoittautuu myytiksi.

Tässä kolmen ryhmässä geeniperimältään slaaveja ovat nimittäin vain valkovenäläiset, ja hekin ovat länsi- eivätkä itäslaaveja.

Venäläisten käsitys verisiteestä valkovenäläisiin saa siis huutia: valkovenäläiset ovat perimältään puolalaisia ja läheistä sukua tšekeille ja slovakeille.

Ukrainalaiset ovat kahtia jaettu kansakunta, kuten tämän päivän poliittinen jakokin antaa aavistaa. Mutta jako ei ole sellainen kuin tähän asti on kuviteltu.

Ukrainan venäläiset eivät ole itäslaaveja, eivätkä länsiukrainalaiset ole slaaveja ollenkaan – he ovat muinaisten sarmaattien jälkeläisiä.

Entä sitten venäläiset itse? He ovat fenno-ugrista alkujuurta, venäjää puhuvia suomalaisia, jotka eivät geneettisesti eroa mitenkään esimerkiksi marilaisista, mordvalaisista tai vepsäläisistä, joita he kuitenkin hylkivät alempiarvoisina muukalaisina.

Vihattu ministeri

Samaan aikaan kun vakavasti otettavat venäläiset ovat nieleskelleet Vadim Rostovin esiin kaivamia hämmästyttäviä tutkimustuloksia, Kremlin kellokkaat ovat käyneet ankaraan hyökkäykseen ministeri Heidi Hautalaa vastaan.

Jo vakiintuneen tavan mukaan kampanja aloitettiin pääsiäispyhien alla siinä lujassa uskossa, että Suomen viranomaiset havahtuisivat asiaan vasta lomiensa jälkeen.

Pohjapaperi oli jälleen laadittu Suomessa ja sisälsi niin uskomattomia väitteitä, ettei lukija voinut tietää, oliko kyse faktasta, fiktiosta vai poliittisesta pornografiasta.

Huolestuttavaa oli, että Suomessa laaditussa tiedotteessa oli ilmoitettu ministerin kotiosoite, joka saman tien julkaistiin myös Venäjällä ikään kuin sen varmistamiseksi, että Hautalaa vainoavat hörhöt varmasti löytäisivät tiensä oikeaan porttikäytävään.

Parin päivän pyörityksen jälkeen asialle pantiin myös vanha ystävämme Nadežda Jermolajeva, joka maaliskuun 28. kertoi Rossijskaja gazetassa (siirryt toiseen palveluun) suomalaisen ministerin sekaantuneet tšetšeeniterroristeihin.

Hän lupasi, aina yhtä luotettaviin mutta nimettömiin suomalaisiin tietolähteisiinsä viitaten, että ministeri Hautala eroaa virastaan vielä ennen kesää, koska hän ei idässä nauti enää minkäänlaista luottamusta.

Tällä uhkauksella on ilmeisesti päätetty ottaa mittaa siitä, miten pitkälle suomettuminen on edennyt hallituspuolue vihreiden riveissä.

Todellinen uhka

Todellisuudessa Venäjän median hyökkäysten pääkohde ei kuitenkaan ole ollut Heidi Hautala, niin kiusallisena henkilönä kuin tämä Venäjän ihmisoikeuksien puutteita osoitellut naisihminen naapurissa koetaankin.

Todellinen kohde oli hänen avopuolisonsa, elokuvaohjaaja Andrei Nekrasov.

Tahtia on lyönyt hallitusta lähellä oleva uutistoimisto Rex ja sitä on säestänyt toinen uutistoimisto BaltInfo (siirryt toiseen palveluun).

IA Rex aloitti hyökkäyksensä 26.3. ilmoittamalla (siirryt toiseen palveluun), että Suomen syyttäjäviranomaiset olivat yrittäneet saada käsiinsä venäläisemigrantin, jota se kuvasi äskettäin kuolleen maanpakolaisen ja oligarkin Boris Berezovskin ystäväksi, jopa hänen seuraajakseen.

Seuraavana päivänä samainen uutistoimisto jo tiesi kertoa (siirryt toiseen palveluun), että Nekrasov oli paennut Lontooseen, missä hän laverteli tietojaan Britannian salaiselle palvelulle.

Järkyttävänä oikeuden loukkauksena pidettiin sitä, että suomalainen tuomioistuin oli julistanut Nekrasovin tilitiedot salaisiksi, vaikka hän oli oikeudessa saanut käyttää tiliotetta todisteena.

Suomalainen todistaja

Varmaan Nekrasovilla on Kremlin silmissä vääriä ystäviä. Mutta luultavasti ongelman ydin on toinen: suurin vaara eivät ole hänen mielipiteensä vaan hänen riippumattomuutensa elokuvantekijänä.

Nekrasov on juuri sellainen dokumentaristi, joka voisi jonain päivänä tuoda teattereihin kertomuksen siitä, kuka oikein määräsi vankilassa viruneen asianajaja Sergei Magnitskin surmattavaksi.

Oliko se joku satojen miljoonien veropetoksen edunsaajista? Vai tehtiinkö päätös vanhaan malliin esittelystä, jonka yksi tai useampi Kremlin johtajista allekirjoituksella vahvisti?

Tällä kertaa Hautalaa ja Nekrasovia vastaan kohdistuneisiin hyökkäyksiin liittyi uusi vastenmielinen piirre. Niiden tukena käytettiin nyt ensi kertaa suomalaista mediaa.

Tällä en tietenkään tarkoita maan toista iltapäivälehteä Ilta-Sanomia, jonka upeasta Stalin-erikoisliitteestä on nopeasti tulossa varsinainen keräilyharvinaisuus. Huippuarvokas siitä tulee, jos sen hallussapito jonain päivänä kriminalisoidaan.