Rakkaus elää myös sodan keskellä

Sotahistorioitsija Mikko Porvalin uutuuskirja Rautasormus sisältää rakkaustarinoita sotavuosilta. Kiivaasta julkaisutahdista tunnettu rikoskomisario saa yhä suuremman osan tarinoista lukijoiltaan. Porvalin mukaan poliisin ja kirjailijan ammatteja yhdistää kuuntelemisen tärkeys.

kirjallisuus
Kuvassa Mikko Porvali uusimman kirjansa kanssa.
YLE / Petri Kuikka

Mikko Porvalin Rautasormus kertoo rakastumisista, eroista, ystävyydestä ja rohkeudesta, mutta myös traagisista kohtaloista niin talvi- ja jatkosodan aikoina kuin tsaarinaikaisessa Suomessakin.

Yhden tarinan kertoja on 92-vuotias veteliläinen Taimi, kirjan henkilögalleriasta ainoa, joka on yhä elossa. Osa tarinoista on tapahtunut kirjailijan emigranttisukulaisille, jotkut hän on löytänyt Sota-arkistosta. Niihin lukeutuu esimerkiksi Jääkärin morsiamen säveltäneen Sam Sihvon traaginen tapaus.

Mutta miksi kolmekymppinen sota- ja vakoilukirjoja tekevä rikoskomisario päätti yhtäkkiä kirjoittaa rakkaudesta?

Minua kiinnosti, miten suomalaiset pystyivät tutustumaan, ihastumaan ja pitämään yllä rakkauttaan sodan keskellä.

– Suomen sotahistoriaa on tutkittu pitkälti hallinnollisesti. Me tiedämme, minä päivänä ja minne eri jalkaväkirykmentit sodan aikana siirtyivät, sodanjohdon päätösten taustojakin on tutkittu paljon. Minua kiinnostaa historian suurten tapahtumien vaikutus ihmisen elämään. Se, miten suomalaiset pystyivät tutustumaan, ihastumaan ja pitämään yllä rakkauttaan sodan keskellä, ennen Facebookia ja matkapuhelinverkkoa, Mikko Porvali kertoo.

Tarinoita tyrkyllä enemmän kuin ehtii julkaista

Vajaassa kolmessa vuodessa Mikko Porvali on julkaissut teokset päämajan vakoojakoulutuksesta, sukulaismiehensä kohtalosta liittoutuneiden joukoissa, Päämajan liikkuvan tiedustelukeskuksen arjesta sekä ennen kertomattoman tarinan Suomen kaukopartiotoiminnasta. Viimeksi mainittu Operaatio Hokki oli myös Tieto-Finlandia -ehdokkaana vuonna 2011.

Uusi kirjakin on tekeillä. Siinä Porvali perehtyy siihen, mitä Päämajasta kerrottiin suomalaisille Jatkosodan kulusta - ja mitä ei kerrottu. Ensi syksynä julkaistava teos sisältää ennen julkaisematonta tietoa Suomen sotilastiedotuksesta.

Uusia tarinanaiheita Mikko Porvalin ei tarvitse etsimällä etsiä, niitä tulee muutenkin.

Jos ihmisellä on tarve kertoa jotain, häntä on syytä kuunnella.

– En kiertele kysymässä ihmisiltä, olisiko heillä kertoa minulle tarinoita. Varsinkin vanhemmat ihmiset, jotka ovat lukeneet aiempia kirjojani suorastaan tarjoavat tarinoita minulle.

Kirjailija tähdentää kuitenkin, ettei hänen kanssaan juttusille tulevien tarvitse pelätä, että heidän elämänsä tempaistaan noin vain kirjan sivuille. Myös poliisikollegat voivat nukkua yönsä rauhassa.

– Olen luvannut työkavereilleni, etten rupea kirjoittamaan dekkareita, ettei kenenkään tarvitse löytää itseään teoksistani. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos ihmisellä on tarve kertoa jotain, häntä on syytä kuunnella. Mietitään myöhemmin, onko siitä syytä kirjoittaa, mutta kuunnella pitää, Mikko Porvali sanoo.