Tuomarit kirjoittavat itseään koskevia lakeja

Päällikkötuomarit itse perustelevat osallistumistaan lakien valmisteluun sillä, että Suomessa on vähän heidän alansa asiantuntijoista. Lainvalmistelijan rooli sotii vallan kolmijako-oppia vastaan. Oppi ei toteudu täysin monilta muiltakaan osin.

Kotimaa
Grafiikka.
Yle Uutisgrafiikka

Vallan kolmijako-opin mukaan lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta olisi pidettävä erossa toisistaan, jotta valta ei pääse keskittymään liikaa yksiin käsiin. Perustuslain periaatteita ohjaava oppi ei kuitenkaan kaikilta osin toteudu. Yksi esimerkki lainsäädäntövallan ja tuomiovallan sekoittumisesta on tuomioistuinten päällikkövaltaa kasvattanut nimityslaki vuodelta 2011. Lain valmistellutta työryhmää johti hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä. Nimityslaki antoi hovioikeuksien päälliköille vallan nimittää tuomarit alle vuoden määräaikaisiin virkoihin ja esittelijät vakinaisiin virkoihin. Näin ollen Könkkölä oli kirjoittamassa lakia, joka kasvatti myös hänen omaa valtaansa.

  • Tietysti näen [työryhmän puheenjohtajuudessa] tiettyjä ongelmia. Itse olisin ihan hyvin voinut olla pois siitä ryhmästä, Könkkölä sanoo.

Joustava kolmijako-oppi

Könkkölän mukaan työryhmän päätehtävä ei kuitenkaan ollut kasvattaa päälliköiden valtaa. Hän toteaa, että työtään yhä jatkevan työryhmän tehtävänä on kirjoittaa tuomioistuinlaki, joka kokoaa säädökset yhteen.

Itse olisin ihan hyvin voinut olla pois siitä ryhmästä.

Mikko Könkkölä

Könkkölän mukaan hän ei kieltäytynyt työryhmän puheenjohtajuudesta, koska katsoi, että tehtävä kuuluu hänen vastuulleen.- Tästä maasta ei löydy hirveän paljon asiantuntemusta muualta kuin tuomioistuimista.Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojasen mielestä tuomarien osallistuminen lainvalmisteluun on puhtaan vallan kolmijako-opinvastaista.Ojanen kuitenkin ymmärtää tuomareiden osallistumisen silloin, kun lainvalmistelu koskee tuomioistuimia. Perustelut ovat samat kuin Könkkölällä: asiantuntemus on pienessä maassa kortilla.Toisaalta Ojanen periaatteessa kannattaa ajatusta, että tuomareita vain kuultaisiin asiantuntijoina lainvalmistelussa.- Se olisi lähtökohtaisesti ongelmattomampaa vallan kolmijako-opin näkökulmasta.

Kollegiaalinenkin nimitysmalli "sisäänlämpiävä"

Professori Ojasen mielestä päällikkötuomareiden vallan kasvussa piilee vaaroja. Päällikölle keskitetty nimitysvalta voi vaikuttaa ainakin teoriassa jopa yksittäisten juttujen ratkaisuun.

  • Jos päällikkötuomari pääsee jo liikaa junailemaan, minkälaisia ihmisiä ylipäätään tuomioistuimeen pääsee tuomareiksi tai ketkä ratkovat mitäkin juttuja, tai sommitellaan kokoonpanoja vähän sen mukaan, ketkä vaikuttavat sopivilta, niin kyllähän se on kyseenalaista.
Ojanen ei osaa arvioida, missä määrin tällaista tosiasiassa tapahtuu. Hän korostaa, että tuomarien olisi oltava riippumattomia paitsi ulkoisesti, myös tuomioistuimen sisällä. Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo yhtyy Ojasen huoleen ylikorostuneesta päällikkövallasta, sillä rekrytointivalta voi johtaa suosikkijärjestelmien syntymiseen.
  • Se täytyy tietysti ehdottomasti kyetä välttämään. Sen takia pitäisi olla niin, että tuomioistuimen sisällä johtoryhmä yhdessä käsittelee nimityksiä, vaikka päätösvalta onkin päällikkötuomarilla.
Korkeimman oikeuden enemmistö vastusti hovioikeuden päälliköiden nimitysvallan kasvattamista. Koskelo jätti kuitenkin eriävän mielipiteen, eli kannatti vallan kasvattamista. Eriävää näkemystään Koskelo perustelee sillä, että päälliköt voivat valita hovioikeuksiin aiempaa enemmän tuomareita tuomioistuimen ulkopuolelta. Esimerkiksi asianajajia.
  • Kun vanhassa järjestelmässä hovioikeuden täysistunto päätti määräaikaisista nimityksistä, haittapuoli oli, että se tahtoi ehkä olla vähän sisäänpäin lämpiävää, Koskelo sanoo.

”Korkein oikeus hylkii toisinajattelijoita”

Korkein oikeus vasta sisään lämpiääkin, katsoo käräjätuomari Hannu Laitinen Pohjois-Savon käräjäoikeudesta. Laitinen on yksi harvoista virassa olevista rivituomareista, jotka ovat aiemminkin julkisesti arvostelleet tuomareiden valintaa.

- Korkein oikeus valitsee itse jäsenensä. Silloin tulee selkeä suosikkijärjestelmä. Oppositiomiehiä ei aivan varmasti valita sisäänlämpiävässä systeemissä, Laitinen sanoo nyt Yle Uutisille.

Aivan yksimielisiä korkeimman oikeuden jäsenet eivät laintulkinnassa kuitenkaan ole, silllä tuomarit joutuvat myös äänestämään ratkaisuista.

Laitinen puhuu tuomareiden poliittisista näkemyksistä: 1930-luvulla korkeimman oikeuden ratkaisut olivat erilaisia kuin 1970-luvulla. Tai 2010-luvulla. Ratkaisut ovat sidoksissa aikaansa ja yhteiskunnassa vallitseviin arvoihin.

Silloin tulee selkeä suosikkijärjestelmä.

Hannu Laitinen

Vaikka korkeimman oikeuden täysistunto valitsee* omat jäsenensä, yhdellä henkilöllä on kuitenkin enemmän vaikutusvaltaa kuin muilla.

- Siinä on varmaan korkeimman oikeuden presidentillä suuri sija. Hän ei halua sinne henkilöitä, jotka voisivat olla eri mieltä, Laitinen arvioi.

Hän miettii, pitäisikö korkeimmat oikeudenjakajat valita avoimesti poliittisin perustein, kuten Yhdysvalloissa tehdään.

Vallanjaon monet kasvot

Presidentti Koskelon rooli on vallanjako-opin suhteen mielenkiintoinen. Hän puhuu sen puolesta, että tuomioistuimet olisivat nykyistä riippumattomampia
poliittisesta ohjailusta. Oikeusministeriö jakaa voimavarat tuomioistuinten välillä.

Ministeriön peukalon alla on myös määräaikaisten tuomareiden palkkaaminen yksittäisiin isoihin oikeusjuttuihin. Koskelo toivoo, että Suomeen perustettaisiin riippumaton tuomioistuinvirasto jakamaan voimavaroja. Toisaalta korkeimman oikeuden presidentti on osallistunut monien muiden tuomareiden tavoin - mutta puhtaan vallan kolmijako-opin vastaisesti - lainvalmisteluun. Koskelo oli maaliskuussa mietintönsä julkistaneen oikeudenhoidon uudistamista pohtineen "korkean tason neuvottelukunnan" jäsen. Neuvottelukunta koostui pitkälti päällikkötuomareista, joiden tehtävänä on ratkaista, miten oikeusturvaa parannetaan samalla, kun oikeuslaitos joutuu tekemään säästöjä.

  • Nyt osallistuin pakosta tähän neuvottelukunnan työhön. Useinhan on niin, että lainvalmistelun lopputuloksen laatu riippuu perusvalmistelun laadusta,
    Koskelo perustelee.
  • Toisaalta on niin, että täytyy harkita aika tarkkaan, minkälaisiin hankkeisiin tuomareita osallistuu. Lisäarvon täytyy olla suurempi kuin haittapuolten.
Sekä Koskelo että Könkkölä huomauttavat, että Ruotsissa tuomarit osallistuvat lainvalmisteluun vielä enemmän kuin Suomessa.

*) Tarkennus: Korkeimman oikeuden täysistunto valitsee omat jäsenensä, tasavallan presidentti kuitenkin nimittää tuomarit.