Norjalaismuseo kiistelee natsien varastamasta Matissen maalauksesta

Sininen puku keltaisessa nojatuolissa -maalaus on ollut norjalaisen taidemuseon vetonaula. Kansainvälisen rekisterin mukaan maalaus on natsien ryöstösaalista.

kulttuuri

Pariisilaisen taidekauppiaan perhe vaatii norjalaiselta museolta Henri Matissen maalausta, jonka natsijohtaja Hermann Göring määräsi takavarikoimaan toisen maailmansodan aikana. Maalaus on ollut Henie Onstadin taidekeskuksen ylpeys, jota museo ei tiennyt varastetuksi.

Matissen vuonna 1937 maalaama Sininen puku keltaisessa nojatuolissa esittää olohuoneessa istuvaa naista. Se kuului kokoelmaan, jonka varakas taiteenystävä Niels Onstad ja hänen vaimonsa, taitoluistelun olympiavoittaja Sonia Henie lahjoittivat museon pesämunaksi vuonna 1968.

Museon johtajan Tone Hansenin mukaan Onstad oli ostanut maalauksen hyvässä uskossa pariisilaisesta Benzitin galleriasta vuonna 1950. Benezitin ei tiedetty tehneen yhteistyötä natsien kanssa, toisin kuin monien muiden pariisilaisgallerioiden, Hansen sanoo.

Asiakirjat ovat selvät

Vaikka sodan loppumisesta on pian 70 vuotta, kiistat natsien varastamasta taiteesta ovat vain yltyneet viime vuosina. Osittain syynä on vuonna 1998 solmittu kansainvälinen sopimus taideteosten palauttamisesta oikeille omistajilleen.

Ongelmia aiheuttaa usein se, että asiakirjat ovat kadonneet sodan jalkoihin. Matissen maalauksen tapauksessa sellaista pulmaa ei ole, sanoo kadonneista taideteoksista ylläpidetyn kansainvälisen rekisterin johtaja Chris Marinello.

Hänen mukaansa paperit osoittavat yksiselitteisesti, että pariisilainen taidekauppias, Matissen henkilökohtainen ystävä Paul Rosenberg osti maalaukseen suoraan tekijältä ja pani sen saman tien esille. Joitakin vuosia myöhemmin Rosenberg pakeni natseja Yhdysvaltoihin. Sodan jälkeen hän perusti galleriansa uudelleen ja yritti jäljittää yli 400 varastettua teosta. Rosenberg kuoli vuonna 1959.

Museo ei halua luovuttaa

Museon lakimiehen mukaan olennaista on, ettei Onstad tiennyt teoksen hämärää taustaa. Norjan lain mukaan hän oli laillinen omistaja, jos oli pitänyt teosta omanaan hyvässä uskossa vähintään kymmenen vuotta. Perustelut kuitenkin rikkovat natsien takavarikoimaa taidetta koskevaa kansainvälistä sopimusta, jonka Norja on allekirjoittanut.

Sekä Rosenbergin pojantytär Marianne Rosenberg että kansainvälinen rekisteri torjuvat museon arvelun, että Rosenberg saattoi itsekin myydä teoksen sodanjälkeisinä vuosina. Rekisterin mukaan Paul Rosenberg ilmoitti teoksen varkaudesta Ranskan viranomaisille vuonna 1946 ja perhe uusi ilmoituksen vuonna 1958.

Marinellon mukaan museo yrittää pyristellä tosiasioita vastaan. Marianne Rosenberg puolestaan sanoo, ettei halua museolle pahaa, mutta toivoo sen tajuavan olevansa väärässä sanan kaikissa merkityksissä.