Uhanalaisten lohien istutukseen tarvittavat emokalat vähissä Saimaalla

Lohikaloja ovat koetelleet voimalaitosten rakentaminen, ilmastonmuutos, vesien kunto ja kalastus.

Kotimaa
Viljelypäällikkö Jarmo Makkonen ja tuotantopäällikkö Pasi Arkko, RKTL Saimaa.
Viljelypäällikkö Jarmo Makkonen ja tuotantopäällikkö Pasi Arkko ovat huolissaan emokalojen saannista.Paavo Koponen / Yle

Esimerkiksi koko saimaannieriäkanta on Kuolimojärven emokalojen varassa. Luontaista lisääntymistä tapahtuu hyvin vähän. Huolta herättää myös taimenen emokalojen tilanne.

- Luonnonvaraisena saimaannieriä elää ainoastaan Kuolimojärvessä. Sekään ei ole mikään erittäin elinvoimainen kanta, mutta sinnittelee kuitenkin, kertoo Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Saimaan yksikön viljelypäällikkö Jarmo Makkonen.

Jotain merkkiä on tosin siitäkin, että istutuksista peräisin olevaa pientä lisääntymistä olisi tapahtunut myös muissa Länsi-Saimaan osissa. Vielä sata vuotta sitten saimaannieriää oli luontaisesti paljon laajemmallakin, mutta luontaiset kannat ovat muualta hävinneet.

- Saimaannieriä on Suomen uhanalaisin kalalaji, Makkonen muistuttaa.

Lohivedet on uhrattu voimataloudelle

Enonkoskella tuotetaan nieriän lisäksi järvilohen, taimenen, harjuksen ja siian mätiä. Emokalojen pyynnissä Heinävedellä, Pielisjoessa ja Lieksanjoessa on havaittu huolestuttavaa kehitystä.

- Vuoksen alueella ja tuollakin Keski-Suomen alueella järvitaimenkannat ovat taantuneet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana erittäin paljon, viljelypäällikkö Jarmo Makkonen murehtii.

- Lohet eivät ole vuosikymmeniin päässeet luontaisille kutualueilleen, kun koskiin on rakennettu voimalaitoksia. Etenkin järvilohelle olisi Pielisjokea ylös järjestettävä esteetön pääsy, mutta se katkeaa heti ensimmäiseen Kuurnan voimalaan, toteaa puolestaan tuotantopäällikkö Pasi Arkko.