Pantasuden elämä ja kuolema: Täällä Auli liikkui ja metsästi

Tutkijoiden pannoittama naarassusi Auli hallitsi laumoineen kuuden Helsingin kokoista aluetta Varsinais-Suomessa. Aulin elämä päättyi haulikonlaukaukseen tammikuussa 2012. Aulin kuolema kuumensi suomalaisen susikeskustelun uudelle tasolle.

Kotimaa

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

:  
Voit rajata tarkasteluaikaa molemmista päistä sekä siirtää valittua aikajaksoa.
Pantasusi Aulin tallennetut sijaintitiedot. Pistettä klikkaamalla näkyy, milloin susi on ollut kyseisessä paikassa.Lähde: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos

Aulin tiedossa oleva tarina alkaa helikopterista.

Yläneen alueella Pöytyän kunnassa oli päätetty pannoittaa susipari, jotta paikallisesta laumasta saataisiin lisää tietoa. Paljonko susia on? Millainen on niiden reviiri?

Perjantaina 21. tammikuuta 2011 tutkijat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta (RKTL) olivat liikkeellä helikopterilla, sillä Yläneellä kartta on kuin tilkkutäkki – maanomistus on pienissä paloissa. Oli helpompi ottaa kopterikyyti kuin sopia moottorikelkan käytöstä erikseen jokaisen maanomistajan kanssa. Eivätkä kaikki edes antaisi lupaa, kuten myöhemmin käy ilmi.

Sudet pannoitettiin alkutalvesta. Silloin lumi ei yleensä vielä kanna sutta, ja eläin on helpompi saada kiinni.

Kuulostaa ehkä yksinkertaiselta. Silti ennen nukutusta oli pitänyt kilpailuttaa helikopteri, odottaa lentosäätä, kerätä tietoa maastossa tuoreista jäljistä ja paikallistaa eläimet.

Kopterista ammuttiin nukutuspiikit. Kun susi kuukahti, alhaalla metsässä ollut merkintäryhmä nouti eläimen ja tutkijoiden työ alkoi.

Ja niin Yläneellä, Elijärven eteläpuolella, lähellä Vaskijärven luonnonpuistoa tammikuisella hangella makasi alfapari. Se oli pariskunta, joka yhdessä pentujensa kanssa muodosti lauman.

Tutkijat kutsuivat susia nimillä Yläneen uros ja Yläneen naaras. Naaras opittiin myöhemmin tuntemaan Aulina.

Susista kerättiin näytteitä - sylkeä ja karvaa - ja ne mitattiin ja punnittiin.

Paino: 37,5 kg. Säkäkorkeus: 69 cm. Ruumiin pituus: 71,5 cm. Susi on täysin kunnossa. Tällaiset havainnot Aulista kirjattiin.

Ja tietenkin susille laitettiin panta kaulaan. Se oli keltainen. Sen gps-vastaanotin tallensi eläimen sijainnin yleensä neljän tunnin välein. Sen gsm-lähetin välitti sijaintitiedot RKTL:n palvelimelle 28 tunnin välein – jos sai yhteyden verkkoon.

Ensimmäinen paikkamerkintä Aulista oli polkujen risteyksessä havupuisella kalliolla Kuusela-nimisen tilan lähettyvillä. 21.1.2011 klo 12:00:26. Sen elämä pantasutena alkoi.

Sudet palautettiin tähän maailmaan herätepiikillä. Noin vartissa susi heräsi, oli aikansa tokkurassa, tokeni ja poistui paikalta.

Ensimmäisen vuorokauden aikana Aulista jäi pannan muistiin kuusi merkintää.

Se oli ensin paikallaan ainakin pari tuntia, lähti sitten kohti lounasta ja päätyi iltakymmeneen mennessä 2,2 kilometrin päähän, Vahassaareen Vaskijärven rannalle.

Pedolla ihmisen nimi

Pantasusi Aulin kallosta tehty kolmiulotteinen mallinnus. Kuva näyttää selkeästi suden suuret kulmahampaat. Lähde: Oulun yliopisto
Pantasusi Aulin kallosta tehty kolmiulotteinen mallinnus. Kuva näyttää selkeästi suden suuret kulmahampaat. Lähde: Oulun yliopisto

Tässä tarinassa sudella on nimi.

Nimensä Auli sai Mynämäen Aulijärvestä. Tammikuun 24. päivä 2011 Aulin panta tallensi suden keskellä nimikkojärvensä jäätä.

Nimi on jäänyt elämään, sillä Auli, Yläneen naaras, oli jonkin sortin julkkis. Luonto-liiton susiryhmä käytti Aulin kuvaa kampanjajulisteissaan.

Kun Auli kuoli, liitto julkaisi nettisivuillaan muistokirjoituksen sudelle. ”Lepää rauhassa Auli. Susiryhmä suree menetystäsi.”

Kaikkia susien kutsuminen ihmisen nimillä ei miellytä. Juuri Varsinais-Suomessa susikeskustelu on kuumentunut kiehumispisteeseen asti. Monet ajattelevat, että kaupunkien luonnonsuojelijat eivät ymmärrä maaseudun ihmisten arkea ja menevät vielä antamaan pedolle nimen.

Tutkijat taas ovat kieli keskellä suuta. Ei saisi inhimillistää eläintä. Mutta milläs erotat kaikki pantasudet toisistaan ellei selvällä nimellä? Ja pantasusia riittää. Vuonna 2012 RKTL pannoitti 21 sutta, nyt alkuvuonna 11.

Ursa = Aulin äiti?

Lauantaina 17. helmikuuta 2007 Jämsässä Keski-Suomessa ammuttiin pantasusi, joka tunnettiin nimellä Ursa. Sen panta oli lopettanut tietojen lähettämisen kaksi vuotta aiemmin.

Ursan ampumiseen oli ministeriön lupa, sillä susi laumoineen oli tappanut alueella koiria ja kulkenut pihoissa.

Ursa oli Aulin todennäköinen äiti. Ainakin sudet olivat sukua. Se on todettu geneettisessä tutkimuksessa.

Ursa kulki elämänsä aikana pitkän vaelluksen halki Suomen. Se syntyi Rautavaaralla Pohjois-Karjalassa. Sieltä se siirtyi Ikaalisten ja Kristiinankaupungin kautta Vaasaan, josta matka jatkui Oriveden-Jämsän alueelle.

Keuruun tienoilta matkaan tarttui kumppani, alfauros, joka oli Aulin isä. Tällainen on nuorelle sudelle tyypillinen vaellus ja kumppanin valinta.

Auli taas syntyi Oriveden-Jämsän alueella, josta se jossain vaiheessa vaelsi noin kahden sadan kilometrin matkan Yläneelle.

Auli ja sen kumppani saivat todennäköisesti useamman pentueen. Tiedetään, että sudet ovat uskollisia pariskuntia ja ne lisääntyvät yleensä vuosittain.

Tiedetään myös, että sudet ovat tarkkoja reviiristään. Lauma koostuu alfaparista ja sen jälkeläisistä. Yhden lauman reviirillä ei muita susia suvaita. Tunkeilijat lauma ajaa pois, tai tappaa.

Juuri tästä syystä Auli ja sen kumppani pannoitettiin. Tutkijat halusivat saada selville niiden reviirin koon. Kun se tiedettiin, tutkijat uskalsivat sanoa, että tuolla alueella liikkuu 7-8 sutta. Se nimittäin on susilauman tyypillinen koko ja myös todennäköisin Aulin lauman koko. Arvio perustuu paitsi aiempaan susitutkimukseen, myös jälkien laskemiseen maastossa. Apuna laskennassa olivat paikalliset metsästäjät.

Mitä muuta Aulin laumasta tiedetään? Varmasti vain se, että Auli synnytti pentuja keväällä 2011. Todennäköisesti Auli synnytti huhtikuun loppupuolella.

Sudella on kaksi pesää. Synnytyspesä on usein vaatimaton paikka, esimerkiksi kolo hiekkaharjanteessa tai jopa ”kuusenpersiissä”. Muutaman viikon kuluttua susi hylkää synnytyspesän. Yksi syy voi olla hajujäljistä eroon pääseminen.

Uudella pesällä tärkeää on lähellä oleva vesi, imettävä emo tarvitsee paljon juotavaa. Tätä pesää kutsutaan vaihtopesäksi.

Aulin vaihtopesä lienee ollut Vaskijärven luonnonpuiston länsilaidalla, laajan Kaukosuon laidalla.

Varmaa on myös se, että Aulin kumppanin panta hiljeni heinäkuussa, puoli vuotta pannoituksen jälkeen. Ei tiedetä, lopettiko panta toimintansa ja onko susi ylipäänsä hengissä.

Normaali reviiri, pihat tuttuja

Tämän jutun yhteydessä on kartta, josta näkyy joka ikinen Aulin pannan tallentama piste. Kartta kertoo, missä Auli on liikkunut, miten lähellä asutusta se kävi ja miten laaja sen reviiri oli.

Aulin sijainnista kertovia pisteitä on paljon Kurjenrahkan kansallispuiston länsipuolella Rautsuon kulmilla. Siellä susi on oleillut ison osan loppuvuodesta 2011.

Ihmekös tuo. Alue on varsinaissuomalaisittain laaja metsäalue. Syötävää riittää eikä ihmisiä ole lähettyvillä.

Eikä Auli ollut suinkaan ensimmäinen susi alueella, sillä yksi alueen ojitetuista soista on nimetty Sudenalhoksi.

Tutkija Samuli Heikkinen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta on tutustunut Aulin tietoihin. Hänen arvionsa kuuluu, että eläin käytti aluettaan tasaisesti, kulki reviirinsä kaikilla kolkilla.

Aulin reviirin koko oli 1237 neliökilometriä. Heikkisen mukaan tämä on tyypillinen alue. Se vastaa suurin piirtein Viitasaaren kunnan pinta-alaa ja on kuusi kertaa Helsingin sekä yli kaksi kertaa Tampereen kokoinen alue.

Pihoillakin Auli liikkui. Itse asiassa olisi ihme, ellei olisi liikkunut, sillä Aulin reviirillä asuu myös paljon ihmisiä.

Samuli Heikkisen laskujen mukaan Aulin suurin etäisyys asutuksesta oli 3,3 kilometriä. Se on melkein niin paljon kuin tuolla alueella ylipäänsä on mahdollista.

Lähin etäisyys asuinrakennuksesta taas on neljä metriä, eli Auli kävi pihoissa.

Oheinen kartta näyttää Suomen susien esiintymisen. Mitä punaisempi alue, sitä enemmän petohavaintoja vuonna 2011 oli RKTL:n mukaan.

Kun Aulin lauma kohtasi koiran

Torstai 1. syyskuuta, 2011, Mynämäki.

Viiden aikoihin aamulla mynämäkeläinen mies päästi koiransa ulos.

Tovin kuluttua mies huuteli koiraa takaisin, mutta sitä ei kuulunut. Koira on ehkä mennyt naapurin pihalle, mies arveli.

Myöhemmin päivällä mies sai puhelun vaimoltaan, joka kertoi nähneensä suden kompostin lähistöllä parinsadan metrin päässä heidän kotinsa tontista. Vaimo soitti naapurissa asuvalle metsästäjälle, joka löysi pian ensimmäiset jäljet.

– Noin kolmenkymmenen metrin päästä ulko-ovesta pellolta löytyi kohta, jossa oli varmaan ensimmäinen erä käyty. Oli muutamat tassunjäljet ja pienempiä sudenjälkiä. Muutaman metrin päästä siitä löytyi ensimmäiset verijäljet. Sitten noin 150 metrin päästä metsänlaidalta löytyi loput. Koirasta oli jäljellä pää ja etutassut, mies sanoo.

Pantatiedot vahvistavat, että Auli oli tapahtumapaikalla samaan aikaan ja vielä useasti myöhemminkin. Siitä emme kuitenkaan voi olla varmoja, tappoiko koiran Auli vai joku muu lauman susista.

Koiran omistanutta miestä on hankala tavoittaa haastatteluun, sillä hänen yhteystietojaan ei löydy minkään numerotiedustelun kautta. Hän ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään uhkailujen pelossa.

– Aloin silloin saada häirikköpuheluja ja minua uhkailtiin. Sain aika ikävää palautetta, että se kaikki oli kuulemma minun vikani. Menetin hermoni, ja sain myöhemmin kuulla, että minua kohtaan oli nostettu uhkailusyyte. Mutta soitin poliisilaitokselle itse, eikä minusta mitään ilmoitusta ollut tehty. Vaihdoin sitten numeroni salaiseksi.

Koiran kuoleman jälkeen miehen lapset alkoivat kulkea kouluun Mynämäen kunnan kustantamilla taksikuljetuksilla eli niin kutsutuilla susikyydeillä aina maaliskuun loppuun asti. Kouluun on matkaa miehen kodista noin puolitoista kilometriä.

– Noin kerran kuukaudessa raatelun jälkeen sudet kulkivat samoilla rajoilla. Sellaisia parin kolmen laumoja oli. Menivät talon takaa ja kulkivat roskalaatikon kohdalta, jonka ohi muksutkin menevät kouluun. Nyt tilanne on rauhoittunut aika paljon sen jälkeen, kun ne kaksi sutta ammuttiin Pöytyällä.

Lampaansyöjät

Susi on lihansyöjä. Susi on tehokas saalistaja. Se nappaa saaliinsa usein laumassa ja syö myös itseään isompia eläimiä, kuten hirviä, peuroja ja poroja.

Lauma ei kuitenkaan aina liiku yhdessä. Yksittäinenkin susi pystyy kaatamaan hirven. Se juoksee hirven kiinni, nappaa takareidestä tai kaulasta. Kulmahampaat ovat suden ase.

Alkukesällä, pentujen synnyttyä, susi syö myös esimerkiksi jäniksiä, jyrsijöitä ja lintuja. Kun pennut kasvavat syksyn edetessä, ne oppivat saalistuksen tavoille lauman mukana.

Elokuu 2011, Yläne.

Maanviljelijä Heimo Pohjanpalo jutteli lauantaiaamupäivällä naapurilleen, joka väitti nähneensä lähettyvillä suden.

Jo pari päivää aikaisemmin Pohjanpalo oli hakenut varmuuden vuoksi metsälaitumelta kolme lammastaan talteen pienemmälle laitumelle kotinsa pihapiiriin. Jos alueella todella liikkuu susi, tuskinpa se pihalle asti uskaltautuu, Pohjanpalo mietti.

– Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kahden aikoihin oltiin vielä ylhäällä, tultiin kotiin ja lampaat näkyivät laitumella. Seuraavana aamuna tytär meni kahdeksan aikoihin hakemaan postia ja näki, että yksi lampaista oli tapettu. Siitä on matkaa meidän ulko-ovelle vajaat kolmekymmentä metriä, Pohjanpalo sanoo.

Pohjanpalo teki tapahtuneesta ilmoituksen ja riistahenkilöt kävivät tekemässä tarkastuksen tilalla. Suurin osa lampaasta oli syöty. Pantatietojen mukaan Auli-susi liikkui lähistöllä juuri elokuun alussa.

Illalla Pohjanpalo sai yllättävän puhelun.

– Yhdeksän aikoihin naapuri tuli puintihommista viljakuorman kanssa. Hän soitteli ja sanoi, että nyt se on se susi taas, varmaan sama susi tulossa!

Susi seisoskeli pellolla noin sadan metrin päässä Pohjanpalon kodista. Pohjanpalon lapset yrittivät räpsiä sudesta kuvia, mutta etäisyyden vuoksi hyvää valokuvaa oli hankala saada. Susi päivysti pellolla Pohjanpalon arvion mukaan noin vartin verran lähes liikkumatta ja vilkuili lammaslaitumen suuntaan. Lopulta susi lähti jolkottamaan metsään.

– Joku voi sitä susivihaa paljonkin lietsoa, mutta en minä mikään susivihaaja ole. Sitä mieltä kuitenkin olen, että ei suden pidä sentään näin lähelle tulla. Metsässä susi saa liikkua vapaasti. Jotain pelotetta tarvitsisi olla, jotta susi säikähtäisi ja tietäisi, että ei pihapiiriin saa tulla, Pohjanpalo sanoo.

Viimeinen päivä

”Suden tappanut haulikon laukaus oli ammuttu vasemmalle puolelle rintakehään. Haulit olivat hajonneet lähes koko ruumiin pituudelle. Suden vasen etujalka oli ammuttu poikki ranteen läheltä samoihin aikoihin kuin tappavat haulit oli ammuttu. Vamma oli tuore. Lisäksi sudessa todettiin oikeassa etutassussa ja vasemmassa takatassussa koteloituneita, jo paljon aiemmin suteen ammuttuja hauleja. Näiden aiheuttamat vauriot olivat lieviä ja pitkälle parantuneita, eivätkä ne todennäköisesti olleet enää aiheuttaneet huomattavaa haittaa liikkumiselle. Kaikki ruhosta löytyneet haulit olivat samantyyppisiä kuparipäällysteisiä 6,2 mm:n lyijyhauleja. Sudessa ei todettu raivotautia eikä trikinellaloisia.”

Näin lukee Eviran tutkimustodistuksessa 13.2.2012. Se on Aulin ruumiinavaus.

Pantasusi Aulista otettu röntgenkuva. Oikealla tassussa näkyy vanha kapseloitunut hauli valkoisena pisteenä. Ylemmät pisteet ovat tuoreita hauleja. Lähde: Evira
Evira

Sunnuntaiaamuna 15. tammikuuta 2012 noin 130 metsästäjää kokoontui Pöytyälle. Lupa jahtiin oli myönnetty muutamia päiviä aiemmin. Kohteena olevan susilauman oli havaittu liikkuvan pihojen ja asuntojen lähettyvillä. Metsästäjät olivat ilmoittaneet poliisille ja rajavartiolaitokselle jahdin alkamisesta.

– Riistapäällikön kanssa oli sovittu, että jahti kohdistetaan laumaan, ja sitä kautta saataisiin ihmispelkoa lauman alfanaaraalle ja jälkikasvulle. Jotta jahdissa saatiin tehokas motti susilauman ympärille, muodostettiin niin sanottu passiketju, joka oli lähes kymmenen kilometrin mittainen ja johon laitettiin miehiä 60 metrin välein, kertoo jahtia johtanut Marko Setälä.

Jahdissa oli mukana rajavartiolaitoksen partio, Setälän mukaan tarkkailijana.

Ryhmänjohtajat johdattivat metsästäjät passiketjuun ja jahti alkoi aamupäivällä. Pian sudetkin saatiin liikkeelle.

Jahdin alusta asti metsästäjät havaitsivat, että joku häiriköi radioliikennettä. Myöhemmin Setälä arvioi häirinnän olleen voimakasta ja peräisin esimerkiksi autolähettimestä.

Vahvistusta radiohäirinnälle ei kuitenkaan saa Varsinais-Suomen poliisilta tai Länsi-Suomen merivartiostolta. Poliisi kyllä tutki asiaa, mutta lopullista näyttöä ei löytynyt.

Metsästäjät siirtyivät käyttämään varalla ollutta radiokanavaa. Jonkin ajan kuluttua ammuttiin ensimmäiset laukaukset.

Radiopuhelimista kantautui tieto, että ammuttu susi oli haavoittunut ja yhä passiketjun sisällä. Metsästäjät päättivät, että haavoittunutta eläintä ei voi jättää maastoon. Jahtia jatkettiin.

Jonkin ajan kuluttua yksi metsästäjistä sai tähtäimeensä suden, joka ontui selvästi. Metsästäjä teki ratkaisunsa ja ampui suden.

Sitten selvisi, että ensimmäisten laukausten haavoittama susi oli yhä passiketjun sisällä. Passiketjusta poistuva metsästäjä törmäsi haavoittuneeseen suteen maastossa ja ampui sen.

Vasta silloin huomattiin, että susia olikin kaatunut kaksi.

Vahingossa ammuttu yksilö paljastui pannoitetuksi sudeksi – Auliksi. Metsästäjät tekivät ilmoituksen poliisille.

Kesällä 2012 jutun syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen ja ampujat vapautettiin rikosepäilyistä.

Ruumiinavauksessa paljastui, että Aulia oli ammuttu ennenkin. Eviran erikoistutkija Minna Nylund arvioi, että tassuihin koteloituneet haulit on ammuttu joitain kuukausia aiemmin. Vammat eivät ole vakavia eivätkä ilmeisesti ole haitanneet Aulin liikkumista juurikaan.

Eikä Auli myöskään ollut koirasusi. Tällaisiakin epäilyjä esiintyi. Asiaa tutkittiin Oulun yliopistossa dna-analyysilla sekä Aulin kallosta. Auli oli susi.

Pöytyän susijahdissa ammuttu pannoitettu alfanaaras.
Pöytyän susijahdissa ammuttu pannoitettu alfanaaras.YLE / Kimmo Gustafsson

Jyväskylän seudulla seuraavaksi?

Maaliskuussa 2013 Turun Sanomat kertoi (siirryt toiseen palveluun), että Varsinais-Suomessa susien pannoitus oli keskeytynyt maanomistajien vastustuksen vuoksi.

– Tilanne on valmiiksi hyvin konfliktoitunut, emmekä lähde pannoittamaan susia ilman paikallisten hyväksyntää, RKTL:n erikoistutkija Ilpo Kojola sanoi lehdelle.

Tähän juttuun haastatellut ihmiset tuntuvat olevan samaa mieltä vain yhdestä asiasta. Susikeskustelussa on jotain vikaa.

Jahtipäällikkö Marko Setälä harmittelee, että keskusteluun ottavat osaa sellaiset, joita asia ei hänen mukaansa kosketa lainkaan.

Nimetön koiranomistaja sanoo, että asiassa tuntuvat olevan fanaatikot vastakkain.

– Olen yrittänyt kuunnella vähän molempia ja olla siinä välissä, mutta susien puolestapuhujilla tuntuu olevan enemmän valtaa.

Mies kertoo olevansa varsin pettynyt susipolitiikkaan, sillä lupia susien kaatamiseen on hyvin hankala saada.

Tutkija Samuli Heikkinen hämmästelee, kuinka ylipursunnutta susikeskustelu on.

– Aiemmin susista mukana olivat lähinnä luonnonsuojelijat ja metsästäjät. Uutuutena mukaan ovat tulleet äidit, hän sanoo.

Heikkinen näkee asiassa kaavan. Ensin susilauma tulee alueelle, jossa susia ei aiemmin ole juuri näkynyt. Kestää vuoden-pari ennen kuin ennen kuin ihmiset kunnolla huomaavat tulokkaat. Sitten alkaa keskustelu, jolle ei äkkiä tule loppua.

Hän ennustaa, että samanlainen tilanne on vuoden päästä Jyväskylän pohjoispuolella.