Venäjän verkossa: Suomisyöjän piinaviikot

Ihme on tapahtunut. Myönteiset uutiset ovat palanneet. Kielteisiä ei ole nimeksikään, vääristelyt ovat kadonneet tykkänään. Heidi Hautalan ja Andrei Nekrasovin vaino on loppunut kuin veitsellä leikaten. Ymmärrettiinkö sylttytehtaalla typerän ajojahdin vain varmistaneen, että Hautala istuu pallillaan maailman tappiin?

Venäjän verkossa
Grafiikka.
Sergei Chirkov / EPA / YLE Uutisgrafiikka

Huhtikuun ensimmäisen päivän jälkeen ei Venäjän mediassa ole tullut vastaani yhtään kielteistä arviota Suomesta.

Vaikka kampasin venäläistä blogosfääriäkin oikein täikammalla, piikkien väliin jäi vain Julia Zaharovin vuodatus, jossa hän kertoi, että Euroopassa harjoitetaan liberalismin aggressiivista uskontoa.

Sen tuloksena Suomessa ei perhe ole enää missään arvossa. Tästä täytyy Julian mukaan kertoa Venäjällä mahdollisimman monelle, jotta eivät erehtyisi menemään suomalaisten kanssa naimisiin tai muuttamaan Suomeen.

Valtamedian Suomea koskevaa uutisointia on hallinnut kaksi tapahtumaa: Duuman puhemiehen Sergei Naryshkinin Suomen vierailu ja Pietarissa järjestetty Itämerikokous.

Ehkä tässä yhteydessä on hieman harhaanjohtavaa puhua Suomea koskevasta uutisoinnista. Venäjän media on nimittäin raportoinut vain siitä, mitkä näissä tilaisuuksissa ovat olleet Venäjän pyrkimykset ja miten niitä on edistetty.

Ikuinen viisumivapaus

Niinpä varomaton lukija on Venäjällä helposti voinut jäädä siihen käsitykseen, että Eero Heinäluoma ja Sergei Naryshkin olivat jo keskenään sopineet Suomen ja Venäjän välisestä viisumivapaudesta - tai että Pietarin kokouksen tärkein anti liittyi Nord Streamin kaasulinjan kolmannen ja neljännen putken laskemista koskevan ympäristöselvityksen aloittamiseen.

Suomen ja Venäjän hyviin suhteisiin viime kuukausina pelkkää myrkkyä kylväneessä Rossijskaja Gazetassa Anna Zakatnova kirjoitti huhtikuun neljäntenä pitkän, perusteellisen ja täysin asiallisen raportin Heinäluoman ja Naryshkinin välisistä keskusteluista.

Yhdellä kohtaa hänen muutoin tarkka tulkintansa tapausten kulusta ontui. Hän nimittäin arveli suomalaisten toimittajien huolestuneen, kun Naryshkin kertoi, että Venäjä ja Suomi solmivat ehkä vielä tänä vuonna ydinenergiaa koskevan yhteistyösopimuksen.

Huolestumisella kirjoittaja viittasi tiedotustilaisuudessa esittämääni kysymykseen, aikooko Venäjän tarjota Suomelle uutta ydinvoimalaa. Naryshkin kehotti kysymään asiaa suoraan yrityksiltä.

Seuraavana päivänä kävikin selväksi, että Rosatom oli palannut kuvioihin yhtenä mahdollisena uuden ydinvoimalan toimittajana. Sekä Ria Novosti että radioasema Majak otsikoivat uutisensa näin: ”Venäjä suunnittelee rakentavansa ydinvoimalan Suomeen”.

Laatulehti Kommersant muistutti, että venäläisillä ydinvoimaloilla on lännessä huono maine, mutta silti ne ovat maailman parhaita.

Niinistölle tunnustusta

Yhden vierailun tuloksen venäläiset mediat sentään kirjasivat suomalaisten nimiin. Kyse oli nuorten parlamentaarikkojen säännöllisestä vierailuvaihdosta, jota presidentti Sauli Niinistö on erityisesti ajanut ja josta Naryskin hänen kanssaan keskusteli.

Vieraan valtuuskuntaan kuulunut Aleksei Puškov ilmoittikin lehtimiehille tapaamisen jälkeen, että tällaiset tapaamiset saattavat alkaa syksyllä.

Leppymättömän Suomi-syöjän, Venäjän lapsiasiamiehen Pavel Astahovin piinaviikot ovat jatkuneet. Nyt asialla oli Lenta.ru:n toimittaja Polina Nikolskaja, joka pani Astahovin ahtaalle pitkässä haastattelussa.

Mitä vikaa on Venäjän terveydenhuollossa, kun kerran Astahov vie vaimonsa ulkomaille synnyttämään varjellakseen hänen ja syntyvän lapsen terveyttä, Nikolskaja tivasi.

Entä miksei Astahov kerro, milloin tapasi Putinin, kun hän kerran on kertonut, milloin tutustui Medvedeviin?

Entä puolustiko Astahov vuonna 2005 asianajajana 18-vuotiasta nuorukaista, joka oli saattanut raskaaksi vuokraemäntänsä 11-vuotiaan lapsenlapsen?

Filosofi Astahov

Astahov, joka edellisessä tiedotustilaisuudessaan leimasi kaikki arvostelijansa pedofiileiksi, jatkoi yhteiskunnallista filosofointiaan toteamalla, että anarkia on internetin ja kaikkien bloggareiden äiti.

Ohimennen hän myös totesi tekevänsä muutakin kuin hoitavansa venäläisten lasten asioita Suomessa, Ranskassa tai Amerikassa. Suomalaiselle lukijalle KGB-miehen tunnustus ei tullut yllätyksenä.

Ainoa kielteiseen vivahtava seikka oli Izvestijan uutinen siitä, että Suomen liikenneministeriö oli maaliskuussa yrittänyt saada Venäjän hyväksynnän neljälletoista Siperian yli Aasiaan kulkevalle lentoreitille. Venäjä oli suostunut vain kolmeen.

Kun Venäjän liikenneministeriö tai Rosaviatsija eivät suostuneet asiaa kommentoimaan, lehti haastatteli riippumatonta asiantuntijaa Andrei Kramarenkoa, joka arveli, ettei Venäjän päätös aiheuttanut Suomelle suurtakaan vahinkoa.

Suomalaiset sankarit

Venäjän media esitteli myös koko joukon uusia suomalaisnimiä. TV-haastatteluun heistä pääsi Bank Uralsibin hallituksen puheenjohtaja Ilkka Salonen.

SKP:n puheenjohtajaa Yrjö Hakasta haastateltiin Pravdassa ihan vanhaan malliin, ja kaksi lahjakasta suomalaista näyttelijää, Krista Kosonen ja Alma Pöysti,saivat osakseen suoranaista suitsutusta roolisuorituksistaan Andryi Zholdakin Vanja-enossa.

Venäläisen median kestosuosikit, Rovio ja Angry Birds, mainittiin sekä hankkeesta, jonka tarkoituksena on rakentaa huvipuisto Kaliningradiin että omistajilleen tuottamansa rahamäärän kaksinkertaistamisesta.

Ja juuri kun tähän oli tultu, joku meni ja lisäsi Vladimir Putinin nimen suomalaisten poliisien tarkkailussa olevien rikollisten listalle. Hyvin olisi tultu toimeen ilman sitäkin lisäystä.