1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. ilmiöt

Kuinka reklamoimisesta tuli minulle harrastus

Homeisesta bataatista se alkoi. Turussa joskus 2000-luvun alussa kiukkusin ravintolapöydässä, kun olin saanut annoksen, jossa bataattimuussi oli selvästi homeessa. Puhisin pöydässä: Nyt kyllä sanon, valitan ja vaadin oikeutta. Mutta kuinkas kävikään: kun tarjoilija tuli hakemaan lautasia ja kysäisi lakonisesti: Maistuiko?, vastasin kuin tykin suusta: Juu, hyvää oli!

ilmiöt
Naisen huulissa on hiuksia
Tanja Perkkiö / Yle

Miten meille suomalaisille onkaan niin vaikea vaatia laatua, saati sitten *valittaa *huonosta laadusta? Tuossa bataatti-episodissakin jäin miettimään sitä, miksi oli niin vaikea sanoa muussin olevan homeessa. Tuskin olisi tarjoilija siitä ottanut nokkiinsa. Palveluksenhan siinä olisi tehnyt tuleville asiakkaille. Ei olisi heidän tarvinnut kerätä rohkeutta reklamaation tekoon.

Noista ajoista on tultu kauas. Enää en arkaile huomauttaa pilaantuneesta ruuasta tai viallisesta tuotteesta. Viimeisin palaute lähti myöhässä jaetusta aamun lehdestä. Reklamointi on jo niin tuttua, että sitä melkein voisi kutsua hienoiseksi harrastukseksi. Olen valittanut niin paljon ja monenlaisista tuotteista, että välillä jo meinaa nolottaa. Vai kehtaisitko sinä valittaa nysäkokoisista talouspaperirullista?

Puolet reklamaation tekemisen nautinnosta on vastauksen odottaminen.

Mari Itkonen

Ja huumoriakin reklamaatioiden kirjoittamisesta saa revittyä. Erään kerran kirjoitimme sipsitehtaalle tietoisesti mitä riipaisevimman kirjeen ystäväni kanssa. Kerroimme, kuinka pahalta maistuneet sipsit olivat lässäyttäneet hienot kemut, joita oli suunniteltu ja odotettu kuukausikaupalla. Samalla syötiin niitä pahalta maistuvia sipsejä. Ja naurettiin vatsat kippurassa, kun etsittiin mahtipontisia sanoja tämän kaamean tragedian ilmaisemiseen.

Puolet reklamaation tekemisen nautinnosta on vastauksen odottaminen. On hauska katsoa miten mikäkin firma asiakaspalautteisiin vastaa. Erittäin harva nimittäin jättää vastaamatta. Ja useimmiten vastaus ja hyvittelyksi tarkoitetut tuotteet saapuvat nopeasti ja monesti ihan kotiovelle saakka.

Minulle reklamoinnissa on kyse periaatteesta.

Mari Itkonen

Osa firmoista korvaa virheitään erittäin ruhtinaallisesti ja kaikki toivovat, että luottamukseni heidän firmaansa kohtaan säilyy edelleen. Mitä isompi firma, sen ammattimaisemmin asiakaspalautteisiin suhtaudutaan.

On toki puulaakeja, joihin ei minkään sortin valittelu pure. Esimerkiksi kadonneista posteista on turha vaatia korvausta tai hyvitystä. Itella korvaa lakiin vedoten mokiaan vain kuitteja vastaan, ja kuinka monelta nyt löytyy kuitti saapuvasta postista?

Minulle reklamoinnissa on kyse periaatteesta. Ei ole väliä onko viallinen tuote tai huono palvelu maksanut miten paljon. Ostoksen loppusumma ei ratkaise, vaan periaate siitä, että minulla on oikeus saada rahoilleni vastinetta.

Asiakkaan ei kuitenkaan tarvitse olla kuningas, ei ainakaan kyykyttävä kuningas. Kauhistellen olen joskus seurannut vieressä, kun ravintolassa joku toinen reklamaatiotaitoinen kyykyttää tarjoilijaa kiukuttelemalla täysin turhasta. Hyi, ei niin saa tehdä. Reklamaatio on aina hyvä tehdä hymy huulilla. Ja rehellisesti.

Turha on myöskään liioitella vikaa - vika mikä vika. Ja useimmiten kannattaa muuten laittaa mukaan mukaan valokuva tuotteesta. Se toimii todisteena - ja eipähän tarvitse nähdä niin paljoa vaivaa vian kuvailuun.

Saako udella? Miten sinulta taittuu reklamointi? Uskallatko?

Lue seuraavaksi