Hyppää sisältöön

Karvakaveri tuo iloa ikäihmisille

Niin sanotut hyvinvointieläimet ovat yleistymässä vanhusten ja lasten hoitopaikoissa. Karvaisten kavereiden kuten kissojen tai koirien silittäminen herättää myönteisiä tunteita ja tuo elämänmakua ikäihmisten arkipäivään.

Anna-Liisa Määtän sylissä on hänen oma koiransa. Kuva: Jouni Pilto / Yle

Kun italianajokoira Muska ja venäjänajokoira Mitsu astuvat huoneeseen, monen Arvola-kodin asukkaan silmät kirkastuvat. Iloinen jälleennäkeminen nostaa vanhustenpalvelutalossa pintaan lukuisia muistoja omista lemmikkiystävistä.

Eläinystävät ovat tärkeitä, sanoo Kajaanin Arvola-kodissa asuva Tyyne Piirainen.

- Kun eläimiä pitää oikein hyvänä, niin ne maksavat kaiken omistajalle takaisin, niistä on iloa. Kun koiraa silittää, niin kivaltahan se tuntuu, kun ei se mitenkään ärähtele.

Ihmisrakas koira käy hyvinvointieläimeksi

Mitsu ja Muska ovat Kainuun ammattiopiston eläintenhoitajaopiskelijoiden työpareina. Virkistyskäynnit ovat olleet puolin ja toisin ilahduttavia.

Hyvinvointikoiran tulee olla luonteeltaan seurallinen, tietää kuusamolaislähtöinen, pian eläintenhoitajaksi valmistuva Anna-Mari Murtovaara.

- Koiran on hyvä olla rauhallinen. Koiran olisi hyvä olla kooltaan myös hieman isompi, jotta pyörätuolissa oleva ihminen yltää helposti silittämään sitä. Lisäksi koiran täytyy olla tottunut erilaisiin ihmisiin.

Kainuussa lemmikkieläimiä käytetään vielä vähänlaisesti erityisryhmien virkistystoiminnassa. Hyvät kokemukset kannustavat kuitenkin jatkamaan. Arvola-kodin vastaavan sairaanhoitajan Lea Puolakan jo edesmennyt koira vieraili usein hänen työpaikallaan.

- Nalle-koirani ystävystyi erityisesti yhden asukkaan kanssa. Ystävyys meni jopa niin pitkälle, että asukas antoi oman vuoteensa koiralle ja hän itse nukkui kiikkutuolissa.