Kevät repii rintaa

Kevät herättää ristiriitaisia tunteita ja tunnekuohuja niin ihmisissä kuin eläimissäkin. Kolumnissaan toimittaja Katariina Luoma pohtii onko hänellä kevättä rinnassa vai onko kyseessä vain keuhkot tukkiva katupöly.

Näkökulmat
Kirkkopuistossa Lahdessa on suuri koirankakkatiheys.YLE / Niko Rönkkö

Lapsena en voinut ymmärtää ihmisiä, jotka inhosivat kevättä. Erityisesti kevätväsymys kuulosti kummalliselta. Miten joku voi olla väsynyt, vaikka valon määrä lisääntyy ja kesäloma on kohta kulman takana?

Jo opiskelujen myötä angstin syyt alkoivat avautua.

Edessä häämöttävät tenttiviikot, pääsykokeet ja lopputöiden kuolemanviivat eivät varsinaisesti nostata riemun kiljahduksia. Epätoivoinen kamppailu kunnan ainoasta jäljellä olevasta kesätyöpaikasta jäätelökioskilla voi nostaa verenpainetta ja stressitasoa kevätauringosta huolimatta.

Keväällä moni muistaa myös katteettomat lupaukset joulun jälkeisestä kuntokuurista.

Työelämässä säännöllisiä työaikoja noudattavien riesana on kaiken lisäksi kesäaikaan siirtyminen. Jos katupöly ja allergiat eivät väsytä tarpeeksi, kokeile herätä aamu neljältä viiden sijaan. Mutta ainakin kansalle tarjotaan valoa! Kyllä nyt kelpaa tihrustaa pimeyteen sopeutuneilla myyränsilmillä taivaalle ja tarjota pohjoismaisen valkoiselle hipiälle vähän uv-säteilyllä ryyditettyä luonnon d-vitamiinia.

Keväällä moni muistaa myös katteettomat lupaukset joulun jälkeisestä kuntokuurista. Viimeistään siinä vaiheessa, kun pitäisi kiskaista edellisvuotiset tyköistuvat kesäkuteet päälle, ymmärtää olevansa auttamattomasti aikataulusta jäljessä.

Tänä vuonna kevät on kaiken kukkuraksi myöhässä. Koiran paskat paljastavia vesisateita saatiin odottaa poikkeuksellisen pitkään. Tämän synkkyyden seurauksena ihmiset ovat harrastaneet hengenvaarallisia lajeja kuten laskettelua ja jäällä liikkumista vielä huhtikuussa. Kylvöt viivästyvät ja varhaisperunankin saanti juhannukseksi on vaakalaudalla.

Osa muuttolinnuistakin on katsonut parhaaksi jatkaa lomaansa etelän kohteissa.

Mutta ei nyt vaivuta synkkyyteen. Jopa univelan väsyttämän aikuisen on mahdollista nauttia keväästä. Edellyttää kuitenkin ripauksen rohkeutta pudottaa iän tuoma kyynisyys ja myöntää, että tepastelu kevyillä kevätkengillä rahisevalla hiekkatiellä tuntuu aikuisestakin mukavalta. Ja vaikka joka aamuinen räkäralli ketuttaa, esiin työntyvät silmut ja märän maantuoksu kielivät edessä odottavasta kauneudesta.

Osa muuttolinnuistakin on katsonut parhaaksi jatkaa lomaansa etelän kohteissa.

*Maanantaiaamuyöstä töihin könytessäni *tuntui siltä, että eteenpäin pääsemiseksi olisi tarvinnut naskalit. Kauan odotetun sateen kostuttamalla tiellä raahustaessani havahduin äkkiä outoon onnen tunteeseen. Viereisessä puussa istui mustarastas, jonka helisevä laulu kaikui autiolla kadulla.

Sillä hetkellä olin valmis antamaan keväälle anteeksi.