Saimaannorpissa on niin köllöttelijöitä kuin tutkimusmatkailijoita

Osa norpista viihtyy aloillaan, osa liikkuu enemmän. Toiset vaihtavat kesäksi maisemaa.

luonto
Saimaannorppa makoilee rantakalliolla.
Saimaannorppa.Jouni Koskela

Vaikka saimaannorppia on tutkittu jo vuosia, salaperäinen vesien asukki paljastaa salansa hitaasti. Viimeisimpien tutkimustietojen perusteella näyttää siltä, että osa norpista viihtyy hyvinkin aloillaan, kun taas toiset liikkuvat suuremmalla alueella. Osa jopa viihtyy eri maisemissa kesä- ja talvisaikaan.

- Etenkin talviajan tieto kertyy hitaasti. Samoin vielä on selvittämättä, onko norppien liikkumisessa eroja myös sukupuolen mukaan, kertoo tutkija Marja Niemi Itä-Suomen yliopistosta.

Norppien liikkumista on seurattu useiden vuosien ajan radiolähettimillä ja satelliittipaikannuksen keinoin.

- Satelliittilähettimillä saadaan tarkkaa aineistoa esimerkiksi sukelluksista ja kivelläoloajasta, siis lepoajoista, kertoo Niemi.

Itä-Suomen yliopiston tutkijat ovat tänä kesänä siirtymässä Haukivedeltä Pihlajavedelle. Uusille tutkittaville aikuisille norpille asennetaan lähettimiä yleensä touko-kesäkuussa norppien karvanlähdön jälkeen. Viime päiviin saakka tietoja on saatu vielä talteen Nikoksi ja Voitoksi nimetyiltä norpilta, mutta niihin kiinnitetyt lähettimet tuskin pysyvät enää kauan paikoillaan.

Oikullinen kevättalvi jännittää pesänlaskijoita

Saimaannorppien jokakeväiset pesälaskennat ovat pääsemässä vauhtiin. Osa vapaaehtoisista pesänlaskijoista on jo lähtenyt liikkeelle. Sula- ja virtapaikoissa käytetään hydrokopteria ja ilmatyynyalusta.

Metsähallituksen ja vapaaehtoisten voimin toteutettavien laskentojen avulla saadaan tietoa norppakannan koosta ja levinneisyydestä.

Lunta on tänä talvena ollut paljon, mikä on helpottanut norppien pesintää, mutta toisaalta vedenpinnan lasku on saattanut jopa romahduttaa pesiä.

- Tänä vuonna jännittää, miten pesät ovat kestäneet. Vedenpinta on laskenut normaalia nopeammin pesinnän edetessä. Koska pesä on usein kiinni rantakinoksessa, se jäätyy kiinni rantapenkkaan. Kun sitten pesän pohja on jäällä ja jää lähtee taipumaan, voi pesän pohja revetä, jopa kattokin samalla, kertoo ylitarkastaja Tero Sipilä Metsähallituksesta.

Sipilä muistelee, että vastaavanlaisessa tilanteessa kuuttikuolleisuus on ollut pahimmillaan jopa 30 prosentin luokkaa.

- Tänä vuonna kuitenkin peruslähtökohta on, että juoksutuksilla on onnistuttu pitämään vedenpinta riittävän korkealla. Riskirajoilla on kuitenkin oltu, pohtii Sipilä.