Ei ole marsua karvoihin katsominen

Kun mikkeliläinen Baxter menee kesällä ulos, täytyy sen pieni, virtahepomainen kroppa valella aurinkorasvalla. Baxter kun ei olekaan mikä tahansa otus, vaan Suomessa vielä melko harvinainen nakumarsu.

luonto
Karvaton marsu sylissä.
Tarja Nyyssönen / Yle

"Voih, se on kuin pieni virtahepo!" Tämä on yleinen huudahdus, jonka mikkeliläinen Pia Kaskinen kuulee ihmisten suusta, kun he näkevät ensimmäistä kertaa hänen lemmikinsä. 3-vuotias nakumarsu Baxter muistuttaa kyllä erehdyttävästi miniatyyrihippoa lepattavine kaalinlehtikorvineen ja pulleine olemuksineen. Ja kaiken kruunaa tumman harmaa iho, jonka peitteenä ei karvoja juuri näy.

- Nakumarsuilla, skinnyillä tai karvattomilla marsuilla, ihan kuinka näitä nyt haluaa vain kutsua, ei ole karvoja kuin nimeksi nenässä ja tassuissa. Alun perin nämä ovat muistaakseni laboratoriomarsuista kehittyneet, geenimuuntelu on siis taustalla. Eli ei ole sheivattu karvoja pois, Pia Kaskinen kertoo.

Kauneus on katsojan silmissä

Pialla on jo useamman vuoden ajan ollut nakumarsuja lemmikkinään. Parhaimmillaan olohuoneessa häkissä hyöri kolme nakua, mutta vuoden alusta kaksi marsuista jouduttiin lopettamaan.

- Nämä elävät suurin piirtein saman verran kuin tavalliset, karvalliset marsutkin, eli noin 6-7 vuotta. Kasvaimet ovat näille yleisin kuolinsyy ja toisaalta ne menevät vanhuuttaankin nopeasti huonoon kuntoon.

Karvaton marsu.
Yle / Tarja Nyyssönen

Niin kuin monessa asiassa, myös nakumarsuissa kauneus on katsojan silmässä. Otuksen olemus jakaa jyrkästi mielipiteet puolesta ja vastaan. Pia Kaskinen hurahti nakumarsuihin nähtyään kuvan otuksista. Ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

- Minusta nämä ovat erittäin hellyttäviä otuksia, niin ulkoisesti kuin luonteeltaankin. Tavallisista marsuista eivät eroa käyttäytymiseltään juurikaan, ovat päivällä aktiivisia ja uikuttavat ruoan perään. Ja jos nakumarsu on karvallisen marsun kanssa samassa häkissä, ei se koe itseään erilaiseksi, tai en ole ainakaan huomannut, Kaskinen hymyilee ja rapsuttaa Baxteria korvan takaa.

Seurallinen purputtaja

Pian kotona marsuhäkki on sijoitettu olohuoneeseen näkyvälle paikalle pöydän päälle. Sieltä Baxter seurailee perheen touhuja ja Pia nauraakin, ettei sohvalla voi syödä omenaa ilman että marsu saa osansa.

- Se osaa kyllä vaatia kovaäänisesti herkkuja itselleen, purputtaa ja uikuttaa häkissään jos ei herkkuja ala näkyä. Baxter pääsee usein jaloittelemaan häkin ulkopuolelle ja monesti istuu sohvalla telkkaria katsomassa kanssani.

Pienellä maavaralla varustettu otus

Pia Kaskinen nakumarsustaan

Hoidollisesti nakumarsu on hieman tavallista marsua vaativampi. Tai miten sen ottaa. Nakumarsuja ei luonnollisestikaan tarvitse kammata, mutta ihoa tulee hoitaa rasvalla tai öljyllä tarvittaessa. Kesällä auringossa on aurinkorasva tarpeen, mieluiten kuitenkin niin että marsu on hieman varjoisessa paikassa ulkoilemassa. Muutenkin ulkoilun kanssa tulee olla varovainen, sillä pienellä maavaralla varustettu pulleavatsainen otus vilustuu helposti.

- Kyllä pitää aika pitkälle kesään odottaa ennen kuin näitä uskaltaa ulkoilemaan viedä. Ja aina valvonnassa, nämä kun ovat saaliseläimiä. Baxter nauttii kesällä, kun saa olla viltin päällä piknikillä perheemme Roosa-koiran kanssa.

Karvaton marsu häkissään.
Yle / Tarja Nyyssönen

Marsu ei ole mitenkään aktiivinen harrastaja. Olemuksensa vuoksi sen kanssa ei voi harrastaa esimerkiksi agilityä niin kuin kanien kanssa. Häkkikin tulee sisustaa niin, ettei palleropääse tippumaan mistään korkealta. Pesäkoloja ja piilopaikkoja se puolestaan rakastaa.

- Nämä ovat tämmöisiä katselueläimiä. Vaikka näiden kanssa ei voi aktiivisesti harrastaa muuta kuin näyttelyitä, on näiden edesottamuksia kiva seurata. Ja jokainen marsu on persoona, johon on hienoa tutustua, Pia Kaskinen sanoo ja silittää hellästi sylissään olevaa Baxteriä.