Pekka Ervasti: Diktaattoria tapaamassa

Jännä nähdä, kenen kansalaisiaan sortavan diktaattorin vieraaksi presidentti Sauli Niinistö seuraavaksi matkustaa kauppoja hieromaan, Pekka Ervasti pohtii blogissaan.

Yle Blogit
Pekka Ervasti
Lassi Seppälä / Yle

On sanottu, että presidentti Sauli Niinistölle ulkopolitiikka on talouspolitiikkaa. Hän puhuu taloudellisesta diplomatiasta. Eikä vain puhu, vaan presidentti on myös ryhtynyt sanoista tekoihin. Hän on matkustanut pitkä liikemieslaahus perässään edistämään kauppaa eri puolille maailmaa, viimeksi Kiinaan ja Kazakstaniin.

Taloudellista diplomatiaa harjoitetaan innolla muuallakin Suomen valtiojohdossa. Äskettäin pääministeri Jyrki Katainen (kok) vei suomalaiset bisnesmiehet kauppamatkalle Qatariin.

Kiinnostavasti kaikki suomalaisen valtiojohtodon viime aikaisten vientiponnistelujen painopistemaat ovat vankasti diktatuurivaltiota.

Vaikka demokratia on vajavaista, valtaoikeudet näissä maissa ovat huippuluokkaa.

Keskiviikkona Niinistö sai Astanassa komean vastaanoton kollegaltaan Nursultan Nazarbajevilta, jonka Kazakstanin parlamentti vastikään toukokuussa kohotti pelkästä presidentistä Kansakunnan johtajaksi. Samalla hänelle lähipiireineen taattiin täysi syytesuoja maailman tappiin. Hyvä on myös muistaa, että Suuren johtajan kuvien ja patsaiden vahingoittaminen tai hänen elämänkertatietojensa vääristeleminen on ankaran rangaistuksen uhalla kielletty.

Nazarbajev on hallinnut Kazakstania jo yli 20 vuotta isällisen lempeällä, mutta lujalla kädellä. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin raporttien mukaan viranomaiset eivät kaihda kidutusta tai lievempää väkivaltaa kansalaisten kanssa asioidessaan. Maasta turvapaikkaa hakevat pakolaiset palautetaan säännönmukaisesti isonumeroisen sotilassaappaan kuva ahterissaan takaisin sinne, mistä ovat tulleetkin - yleensä Kiinaan tai Uzbekistaniin.

Mutta bisnestä Kazakstanissa tehdään kansainväliseen tyyliin. Vartti-Euroopan kokoisen valtion luonnonvarat ovat ylitsevuotavaiset. Niinistön mukana seuraavassa liikemiesvaltuuskunnassa olikin mm. metsä-, metalli- ja kaivosteollisuuden huippujohtajia, mutta myös kotoisen asevalmistajamme Patrian toimitusjohtaja Heikki Allonen.

Maailmassa ei taida olla diktaattoria, joka ei olisi tehokkaista tappovehkeistä tai niiden kuljetuslaitteista kiinnostunut. Pienellä Suomella on laadukkaita tuotteita myös tässä erikoissegmentissä

Läpimurtoja onkin saatu aikaan. Ylen A-studio kertoi viikolla, että asevalmistaja Sako sai pari vuotta sitten myydyksi Bahrainin puolustusvoimille 250 TGR22-tarkkuuskivääriä. Maassa riehuneissa mellakoissa mielenosoittajia on tiettävästi ammuttu armeijan tarkkuuskivääreillä, mutta varmaa ei ole, joko suomalaiset sakot pääsivät näyttämään tehonsa. Samaa asetta käyttävät myös Yhdysvaltain armeijan tarkka-ampujat Afganistanissa. Yksi sellainen snaipperi kirjoitti äskettäin muistelmansakin ja kehui osuneensa ihmiskohteeseen jopa yli 800 metrin matkalta. Joskus kiikarin ristikossa vilahti myös talebanien lapsisotilas, joka kantoi isommille pojille patruunoita.

Patrian Allonen oli mukana myös pääministeri Kataisen valtuuskunnassa Qatarissa. Tiedossa ei ole, syntyikö asekauppoja valtioon, jossa Amnestyn raporttien mukaan systemaattisesti syrjitään ja pahoinpidellään naisia. Siirtotyöntekijöitä riistetään ja käytetään hyväksi. Ruoskimisrangaistus on käytössä ja kuolemantuomio voimassa. Mutta myös taloudelliset voimavarat ovat suuret ja vientinäkymät Suomen kannalta lupaavat. Suomalaiset tavannut emiiri tosin asetti Ylen tv-haastattelussa yhdeksi ehdoksi kauppoille, että myyjän on osoitettava kunnioitusta asiakkaitaan kohtaan. Money talks.

Vähän ennen Kazakstania Niinistö piipahti Kiinassa. Hän jopa sai ensimmäisenä länsimaisena valtiojohtajana audiensin maan uudelta presidentiltä Xi Jinpingiltä Hainanin saarella - olkoonkin, että kiinalaiskollega otti samana päivänä liukuhihnamaisesti vastaan pitkän jonon muitakin valtiojohtajia.

Kiina on kauppapartnerina aivan omaa luokkaansa, sillä sen saavutukset ihmisoikeuksien loukkauksien rintamalla ovat lyömättömät.

Menepäs omin päin osoittamaan mieltä sanotaan nyt vaikka Taivaallisen rauhan aukiolle ja vaatimaan laajempaa demokratiaa, kansalaisoikeuksia tai uskonnonvapautta, niin kommunistihallinto ottaa banderollit sukkelasti pois ja siirtää kurittoman biomassan lukkojen taakse.

Sosiaalinen media ja internet ovat tiukasti viranomaisten valvonnassa ja sensuuri pitää. Kansallisia vähemmistöjä tylytetään Tiibetissä, uiguuri- ja mongoolialueilla. Kuolemanrangaistusten täytäntöönpanossa Kiina on ylivoimainen markkinajohtaja.

Ulkopuolisten ei kuitenkaan kannata sormella osoitella, sillä Kiina on erityisen herkkä kansainväliselle kritiikille. Pekingin kommunistidiktaattorit reagoivat äreästi, jos maan ihmisoikeustilannetta arvostellaan ulkopuolelta. Se on ehdottomasti bad for the business.

Mutta kyllä Suomi uskaltaa nostaa pöpön pöydälle missä vain. Suomalaiset poliitikot jo ennen Niinistöä ovat hokeneet, kuinka suomalaiset harjoittavat mm. pitkälle menevää oikeudellista yhteistyötä Kiinan kanssa.

Mitä tällä yhteistyöllä on saatu aikaan? Edesmennyt vankeinhoitolaitoksen ylijohtaja K.J.Lång kertoi aikoinaan, kuinka Suomi esitteli moderneja vankiloitaan kiinalaisille viranomaisille. Seuraukset näkyivätkin nopeasti Kiinan vankiloissa.

Toisinajattelijoiden selleihin asennettiin valvontakamerat.

Pekka Ervasti
Kirjoittaja on Yle Uutisten politiikan toimituksen päällikkö