Kon-Tiki on poikakirjamainen kertomus suuresta seikkailusta

Huhtikuussa 1947 norjalainen biologi ja tutkimusmatkailija Thor Heyerdahl lähti yhdessä viiden kumppaninsa kanssa uskomattomalle retkelle. Matkan alkupisteenä oli Peru ja sen päämääränä noin 7000 kilometrin päässä sijaitseva Polynesia.

kulttuuri
Kuva elokuvasta Kon-tiki.
Kuva elokuvasta Kon-tiki.Nordisk Film
Tähtiä.

Matkaa tehtiin balsapuusta rakennetulla lautalla, jonka malli oli otettu muinaisilta inkoilta. Retkikunnan ainoat mukana olleet nykyaikaiset välineet olivat rannekello ja radio. Matka kesti 101 päivää ja sen päätteeksi miesten Kon-Tiki -niminen alus saapui Polynesiaan kuuluvalle Tuamotun saarelle. Heyerdahl sai näin todennettua väitteensä, jonka mukaan Polynesian saaret olisi, toisin kuin tuolloin oletettiin, asutettu Etelä-Amerikasta käsin.

Kon-Tiki ei ole henkilökuva Thor Heyerdahlista, eikä se myöskään ole kuvaus kuudesta miehestä pienellä lautalla. Lähinnä tämä on leppeä kuvaus miehisestä yltiöpäisyydestä ja poikakirjamainen kertomus suuresta, suuresta seikkailusta.

Virallisen historiankirjoituksen, eli Heyerdahlin matkasta kirjoittaman kirjan ja hänen siitä tekemänsä Oscarin voittaneen dokumenttielokuvan mukaan, tuo 101 päivän reissu sujui ilman sen kummempia sisäisiä konflikteja. Elokuvan tekijät eivät ole uskaltautuneet irtautua tästä virallisesta totuudesta ja niinpä lautalla ei suuren suurta draamaa nähdä ja matkalaiset jäävät lopulta melko kasvottomiksi. Thor Heyerdahlista elokuva sen sijaan maalaa kuvan itsepäisenä miehenä, jolle oikeassa oleminen tuntui olleen tärkeintä maailmassa.

On jotenkin hämmästyttävää, että dramaattisimmat ja vauhdikkaimmat tapahtumat elokuvassa sattuvat ennen suuren seikkailun alkua. Lautan sitten irtaannuttua perulaisesta satamasta ei lopulta tunnu tapahtuvan juuri mitään. Lautta ja kuusi miestä ajelehtivat pitkin poikin Tyyntämerta, tulevat perille ja siinä se. Mielenkiintoisinta antia elokuvassa tarjoaa lopulta sen komea kuvasto. Myrskykohtaukset ovat hienosti toteutettuja ja tehostehaitkin aidon oloisia. Inhimillisen draaman ja mielenkiintoisten henkilöiden jäädessä kuitenkin lähes täysin puuttumaan, on lopputuloksena siistin kiltti, mutta ei kovin vangitseva seikkailu.