Kiire tappaa ilon elämästä

Parhaimmillaan kiire voi toimia positiivisena haasteena. Taakaksi se muodostuu siinä vaiheessa, kun se ei ole oma valinta vaan toisten asettama pakko. Silloin kiire saa pinnan kireälle, mielen ärtyneeksi ja unen katoamaan.

terveys
Kello käytävän seinällä, taustalla kävelee ihminen.
Löytyisikö slow-liikkeestä lääke liikaan kiireeseen vai pitäisikö oppia ottaa lapsilta? Kuuntele, mitä työ- ja organisaatiopsykologian professori Saija Mauno vastaa.

Ei ole hoppu hyväksi eikä kiire kunniaksi, tiesi vanha kansa. Tämän päivän työelämässä asia tuntuu olevan päinvastoin: kiire on nimen omaan kunnia-asia. Harva uskaltaa ääneen myöntää, että työaika riittää oikein hyvin - sehän on sama kuin julistaisi, että on laiska ihminen ja töitä liian vähän.

Työ- ja organisaatiopsykologian professori Saija Maunokin on havainnut, että toisinaan se kovasti mainostettu työelämän kiire on enempi asenteissa kuin varsinaisissa työoloissa.

- Nykypäivänä pitää näyttää ja kertoa olevansa kiireinen, jotta olisi tehokas työntekijä. Eletään illuusiossa, että kiire on hyvän työntekijän mittapuu.

Työelämän ja stressin tutkijana Mauno kuitenkin korostaa, että usein kiireen taustalta löytyy ihan konkreettisia resurssien puutteeseen ja työn organisointiin liittyviä tekijöitä.

- Työjärjestelyt, johtaminen, tulosvaatimukset, vaikuttamismahdollisuudet sekä työn ja perheen vuorovaikutus vaikuttavat kiireen taustalla, Mauno luettelee.

Etutipan ihminen kesyttää kiireen

Koska kiireen syyt ovat moninaiset, myös keinot sen taltuttamiseen vaihtelevat. Maunon mukaan tärkeätä olisi ihan ensin istua alas ja pohtia, mistä kiire omalla työpaikalla syntyy.

- Yksi osa ongelmavyyhtiä on se, että on niin kiire, ettei ole aikaa analysoida sitä. Kiire lukkiuttaa ajattelun.

Eletään illuusiossa, että kiire on hyvän työntekijän mittapuu.

Saija Mauno

Kiireen syitä voi kartoittaa esimerkiksi pitämällä päiväkirjaa siitä, mihin työpäivä todellisuudessa kuluu. Sen jälkeen on hyvä pohtia, kuinka todellisuus vastaa tavoitteita ja päätehtävän hoitamista.

- Usein koetaan, että suuri osa työpäivästä menee palavereihin eikä aika riitä ydintehtävään.

Myös omia toimintatapoja on syytä tarkastella kriittisesti: jätänkö hommat viimetippaan, varaanko aikaa myös tehtävien suunnitteluun ja osaanko priorisoida?

- Itse olen etutipan ihminen eli pyrin tekemään kaiken hyvissä ajoin. Se on proaktiivista stressinhallintaa. Olen myös opetellut sanomaan "ei", Mauno paljastaa.

Kaikkea ei myöskään tarvitse tehdä yhtä suurella kunnianhimolla.

- Jos ei kaikkea työtä ehdi tehdä niin laadukkaasti, voi miettiä, voiko ottaa vähän rennommin sen, mikä ei ole ydintehtävää.

Kun linnut eivät enää laula

Maunon mukaan kiire sinällään ei ole vaarallista. Jos ihmisellä on työssään vaikutusmahdollisuuksia, työaikaliukamaa ja tukea saatavilla, ne puskuroivat kiireen aiheuttamaa stressiä vastaan.

On niin kiire, ettei ole aikaa analysoida sitä.

Saija Mauno

Liiallinen kiire on kuitenkin asia erikseen. Sen on todettu vaikuttavan negatiivisesti terveyteen ja hyvinvointiin.

- Kiire on yksi suurimmista stressin aiheuttajista ja se voi vaikuttaa myös sydän- ja verisuonisairauksien taustalla, Mauno kertoo.

Fyysisten vaivojen lisäksi kiire näkyy elämänlaadussa: ilo katoaa elämästä niin että linnutkin lakkaavat laulamasta.

- Kiire rajaa kokemusmaailmaamme. Ei enää havaita positiivisia merkkejä, Mauno selittää.

Kiire ja stressi vaikuttavat myös kognitiiviseen toimintaan niin että virheiden mahdollisuus kasvaa. Mauno muistuttaa, että työelämässä kiire ja stressi voivat siten olla vaaratekijöitä myös muille ihmisille.

- On olemassa aloja, jolla virheet voivat olla fataaleja.