Hannele Klemettilä: Federicon haukka

Monipuolisessa ja hienosti kuvitetussa kirjassaan Hannele Klemettilä käsittelee keskiajan ihmisten suhdetta moniin villieläimiin mutta myös kotieläimistä koiraan, sikaan ja hevoseen. Kun kaikkia asioita tarkastellaan tänään pelkästään tehokkuuden ja taloudellisen tuottavuuden näkökulmasta, katoaa kaikki se inhimillisyys ja luonnollisuus, mikä keskiajalla ja vielä muutama vuosikymmen sitten vallitsi ihmisten ja eläinten välillä, kirjoittaa Juha Pikkarainen kirja-arviossaan.

keskiaika
Hannele Klemettilä: Federigon haukka -kirjan kansi
Atena Kustannus Oy

Tuoreen lainsäädännön mukainen ensimmäinen kansalaisaloite jätettiin eduskunnan käsiteltäväksi reilu kuukausi sitten. Kansalaisaloite, jonka oli allekirjoittanut vajaat 70 000 ihmistä, koski turkistarhauksen kieltämistä Suomessa. Muutenkin sekä villi- että lemmikki- ja hyötyeläimiä koskeva keskustelu on ollut viime aikoina vilkasta. Paitsi turkistarhaajia myös kanankasvattajia, sikalanpitäjiä ja lemmikkieläinten tehtailijoita on syytetty eläinten oikeuksien polkemisesta ja eläinten ala-arvoisesta kohtelusta.

Poromiehiä, lampaankasvattajia ja metsästäjiä taas on syytetty susien, ilvesten ja ahmojen armottomasta ja laittomasta lahtauksesta. Syyttäjien mielestä myös villieläimet kuuluvat Suomen luontoon. Poromiesten ja lampaankasvattajien mielestä heidän elinkeinonsa on uhattuna, ellei petojen määrää rajoiteta. Eivätkä metsästäjät katsele hyvällä, kun susi käy pihapiirissä ja tappaa metsästäjän pystykorvan. Herää kysymys, minkälainen on kotieläinten ja villieläinten asema ollut eri aikoina?

Ainakin yhden vastauksen edellä esitettyyn kysymykseen saa aivan tuoreesta Hannele Klemettilän kirjasta nimeltään Federicon haukka ja muita keskiajan eläimiä. Kirjan on kustantanut Atena.

Koira, vuohi, lammas ja härkä

Kuten tiedetään koira on ensimmäinen ihmisen kesyttämä eläin. Aikaisemman käsityksen mukaan sudesta kesytettiin koira reilut 10 000 vuotta sitten mutta uusimpien tutkimusten mukaan kesyttäminen tapahtui jo paljon aikaisemmin yli 30000 vuotta sitten. Seuraavaksi kesytettiin vuohi ja lammas reilut 10 000 vuotta sitten. Ensimmäinen lisää voimaa tarjoava kotieläin oli härkä, joka kesytettiin reilut 6000 vuotta sitten ja tämän jälkeen hevonen 6000 vuotta sitten. Kaikista kesytetyistä eläimistä tuli vähitellen ihmiselle välttämättömiä sekä turvana, voimana, ruokana ja monenlaisia tuotteita antavina. Ihmisten suhtautuminen eläimiin oli arvostava ja läheinen. Tuota läheistä suhdetta kuvastaa myös Jeesuksen syntymän sijoittaminen talliin eläinten keskelle.

Monipuolisessa ja hienosti kuvitetussa kirjassaan Hannele Klemettilä käsittelee keskiajan ihmisten suhdetta moniin villieläimiin mutta myös kotieläimistä koiraan, sikaan ja hevoseen. Keskiajalla kesysiat ajettiin syksyisin viljankorjuun jälkeen metsiin sikopaimenten hoitoon. Siat tuotiin maan jäädyttyä takaisin kyliin teurastettavaksi. Tästä vanhasta sikojen hoitotavasta on johdettu myös vanha suomalainen sananlasku ” Kyllä routa porsaan kotiin ajaa.”

Oma erikoinen aateliston käyttämä lintujen ja pienriistan metsästystapa keskiajalla oli haukkametsästys. Parhaat petolinnut, joita kesytettiin haukkametsästykseen, tuotiin Pohjolasta myös Suomesta. Hansaliitolla oli Turussa ja Viipurissa erityisiä asiamiehiä, joiden tehtävänä oli metsästyshaukkojen osto. Myös kruunu halusi veroina haukkoja. Haukkojen hoito, koulutus ja käsittely vaativat erityisiä taitoja. Monissa maissa keskiajalla kuninkaallisen haukastajan virka oli hyvin arvostettu.

Turkikset ja yhteiskuntaluokat

Myös turkikset, joiden tarhauksen kansalaisaloitteen tekijät haluaisivat kieltää, olivat keskiajalla hyvin suosittuja.Kun asutus Länsi-Euroopassa levittäytyi laajemmalle, vähenivät alueen turkiseläimet. Turkisten kysyntä kuitenkin kasvoi, mikä lisäsi pyyntiä Suomessakin voimakkaasti. Sydänkeskiajalla turkiseläinten pyynti oli Suomessa tärkein pyyntitalouden muoto.

Eläinten näkökulmasta tarkasteltuna moni asia oli keskiajalla silti paremmin kuin tänään

Hannele Klemettilä

Turkisten käyttö oli keskiajalla tarkasti säädeltyä. Laadittiin ylellisyyslakeja, joissa määrättiin mitä turkiksia vain kuninkaalliset ja ylhäisaateli saivat käyttää. Vähitellen lainsäädäntö lieveni ja turkiksia saivat käyttää myös alemmat yhteiskuntaluokat. Ylellisyyslakeja kuitenkin rikottiin yleisesti ja turkiksia käyttivät kaikki, jotka kynnelle kykenivät. Mitä kuninkaalliset ja aatelisto edellä, sitä tavallinen kansa perässä.

Kirjansa loppukappaleessa Hannele Klemettilä kirjoittaa mielestäni osuvasti:

Kun keskiaikaa katsoo historioitsijan näkökulmasta, eläinten asemassa ja olosuhteissa on vuosisatojen vieriessä tapahtunut myönteisiä muutoksia. Eläinten näkökulmasta tarkasteltuna moni asia oli keskiajalla silti paremmin kuin tänään.

Kun kaikkia asioita tarkastellaan tänään pelkästään tehokkuuden ja taloudellisen tuottavuuden näkökulmasta, katoaa kaikki se inhimillisyys ja luonnollisuus, mikä keskiajalla ja vielä muutama vuosikymmen sitten vallitsi ihmisten ja eläinten välillä.

Hannele Klemettilän Federicon haukka ja muita keskiajan eläimiä tarjoaa lukijalle paitsi tietoa keskiajan ihmisten ja eläinten elämästä myös hienoja kuvallisia kokemuksia keskiajan kuvataiteista. Lukekaa ja katselkaa parahimmat kuulijani.