Tutkimus: Väliaikainen seksityö rinnastetaan toisinaan hoivatyöhön - raha motivoi eniten

Kotimainen haastattelututkimus ravistelee seksityöhön liitettyjä tabuja. Osa haastatelluista naisista rinnastaa väliaikaisen uransa prostituoituna tavalliseen hoivatyöhön. Osaa motivoi lyhyturan tarjoama seikkailu ja mielihyvä.

Kotimaa

Valtiotieteen maisteri Jonna Similä kertoo, että ensisijaisena innoittajana seksityöhön on kuitenkin raha. Similän lopputyö on ensimmäinen kotimainen lähikatsaus seksityöhön väliaikaisena sivutyönä. Hän haastatteli pääkaupunkiseudulla seitsemään 20-50-vuotiasta naista, jotka tienasivat tilapäisesti lisätuloja prostituoituina.

- Jotkut heistä oli opiskelijoita ja ehkä koki, että ei halunnut tehdä enää paskaduuneja. Jotkut halusivat enemmän aikaa opiskelulle, itselleen tai lapsilleen, sanoo Similä.

Haastatellut työskentelivät kerran kuukaudessa tai pari kertaa viikossa.

Tarjolla "tyttöystäväpalveluja"

Kukaan ei tiedä todella, kuinka moni nainen Suomessa tekee tilapäisen uran seksibisneksessä. Osalle Similän haastateltavista kyse oli tienestien ohella seikkailusta ja mielihyvästä, mutta myös hoivatyöstä.

- He usein toimivat makuuhuoneterapeutin roolissa tai muissa rooleissa. Itse kokemukseen sisältyi myös sielunhoito tai vuorovaikutus, oikeastaan samanarvoisesti kuin seksi.

Haastateltavat eivät silti kokeneet seksityötä aivan ongelmattomana sivutyönä. Kohdalle voi osua väkivaltainen asiakas, vaikka naiset säätelevät netin kautta työkenttäänsä. Naiset suojautuivat ikäviltä kokemuksilta ja samalla myös yhteiskunnan arvostelulta salaamalla työnsä luonteen.

- Asiakkaan kanssa sovittiin esimerkiksi, ettei asiakassuhteesta saa puhua ulkopuolisille, kuvailee Similä.

Asenteista eniten ahdistusta

Vastaavaa viestiä kerrotaan myös seksityöntekijöille matalalla kynnyksellä sosiaali- ja terveyspalveluita tarjoavasta Pro-tukipisteestä. Helsingin yksikön johtaja Minna Huovisen mukaan seksityöhön liittyvän vahvan stigman takia moni prostituoitu vaikenee.

- Uskon, että stigma koskettaa ihan maailmanlaajuisesti seksityöntekijöitä. Ja se on varmasti asia, joka eniten eniten aiheuttaa ahdistusta ja painetta. Se on varmaan satunnaisesti työskentelevillä sama homma, että he eivät välttämättä halua kertoa siitä. Jos on ajatuksena, että lopettaa vaikka muutaman vuoden tai kuukaudenkin kuluttua, niin pitäiskö sitten loppuelämänsä olla seksityöntekijä, sanoo Huovinen.

Jonna Similä arvioi, että haastatellut naiset voivat hoivaajan roolilla myös perustella valintojaan itselleen.

- Varmaan meistä jokainen haluaa löytää elämästään jonkilaisen relevanssin ja koherenssin. Sen mitä tekee, niin haluaa nähdä hyväksi tai tekevänsä jonkin asian vuoksi, Similä tiivistää.