Jyrki Kasvi: Arpapeliä elämällä

Kuka ottaa vastuun, kun ensimmäinen rokottamaton lapsi sairastuu, kysyy Jyrki Kasvi blogissaan.

Yle Blogit
Jyrki Kasvi
Jyrki Kasvi.Lassi Seppälä / Yle

Ehkä vaikeinta elämässä on hyväksyä, että terveys, jopa oman elämän jatkuminen on arpapeliä.

Meidän jokaisessa solussamme heitetään joka hetki noppaa, muuttuuko solu syöpäsoluksi, huomaako immuunijärjestelmä tuhota sen. Onko aivojen verisuonissa heikko kohta? Pettääkö se tänään, huomenna vai koskaan? Toteutuvatko formaldehydille, homemyrkyille ja passiiviselle tupakoinnille altistumisen ”tilastollisesti merkitsevät” riskit juuri minun kohdallani?

Noppiaan voi painottaa elintavoilla, ruokavaliolla, riittävällä unella, stressin hallinnalla, ihmissuhteilla, punaviinillä, seksillä ja liikunnalla. Silti nopissa on aina myös tuplaykkönen; Terveellisimmätkään elintavat eivät takaa tervettä elämää, ne ainoastaan alentavat sairastumisen todennäköisyyttä.

Rokotukset ovat ehkä tehokkain tapa painottaa terveytensä noppia. Rokotusten ansiosta monet vielä vanhempiemme lapsuutta varjostaneet sairaudet ovat kadonneet Suomesta. Me emme ole menettäneet sisaruksiamme kurkkumädälle. Meidän ei tarvitse valvoa aivokalvontulehdusta potevan lapsen sängyn vieressä peläten sairauden jälkivaikutuksia.

Eivätkä rokotukset lopu lapsuuteen. Kuka lähtee Gambiaan ilman keltakuumerokotusta tai Intiaan ilman hepatiitti-A-rokotusta?

*Rokotukset *laskevat sairastumisen todennäköisyyden lähes nollaan, mutta niihin liittyy haittavaikutusten riski. Jotkut haittavaikutuksista ovat vakavia ja riski merkittävä, etenkin jos rokote joudutaan sikainfluenssarokotteen tavoin kehittämään ja jakelemaan nopeasti.

Omalle kohdalle osui lapsena isorokkorokotuksen lievä haittavaikutus. Muutaman päivän kova kuume, tajuttomaksi asti, ja yksi mehevä rokkopaise, onneksi ei kasvoissa. Yksi ensimmäisistä muistoistani.

Kuinka moni olisi kuollut sikainfluenssaan, jos sitä vastaan ei olisi rokotettu?

Rokotuksessa on kyse kahden riskin punnitsemisesta vastakkain. Toisessa vaakakupissa ovat haittavaikutukset, niiden todennäköisyys ja vakavuus. Toisessa kupissa on sairaus, jota vastaan rokotetaan, sen todennäköisyys ja vakavuus.

Varmuutta lopputuloksesta yksilön tasolla ei ole, ei vanhemmilla eikä viranomaisilla.

Rokotuskampanjoista päättäviä terveysviranomaisia ei käy kateeksi. He joutuivat esimerkiksi sikainfluenssarokotuksen haittavaikutusten paljastuttua etsimään lohtua numeroista.

Kuinka moni sairastui rokotteen aiheuttamaan narkolepsiaan? Kuinka moni olisi kuollut sikainfluenssaan, jos sitä vastaan ei olisi rokotettu? Kuinka moni olisi kuollut, jos sikainfluenssa olisi ollut yhtä vaarallinen kuin ennakoitiin?

*Kansanterveys *on karuimmillaan kylmää todennäköisyysmatematiikkaa ja kiireessä vajavaisilla tiedoilla tehtyä riskianalyysiä.

Yhtälö muuttuu sen mukaan, kuinka suuri osa väestöstä rokotetaan. Jos lähes kaikki on rokotettu, myös rokottamattomien todennäköisyys sairastua on käytännössä nolla, etenkin jos ei matkusta Suomen ulkopuolelle.

Kun sairastumisen riksi on nolla, huomio keskittyy haittavaikutuksiin. Syntyy houkutus eliminoida myös haittavaikutusten riski, jättää rokote ottamatta. Etenkin kun on kyse omasta lapsesta.

Mutta jos riittävän moni jättää rokotuksen ottamatta, epidemian riski ei olekaan enää nolla. Sairaus alkaa levitä rokottamattomasta toiseen. Uhkapeli kostautuu.

*Odotan *mielenkiinnolla millaisia otsikoita silloin kirjoitetaan, kun ensimmäinen rokottamaton lapsi sairastuu hinkuyskään tai tuberkuloosiin, sitten toinen, kolmas. Tai kun ensimmäinen rokottamaton nainen saa raskausaikana vihurirokon, ja lapsi vammautuu, sitten toinen, kolmas.

Ketä silloin syytetään? Kuka silloin joutuu tv-kameroiden ristituleen?

Jyrki J.J. Kasvi
Kirjoittaja on TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen tutkimus ja kehitysjohtaja