Oma komero on pukujen värkkääjän pelastus

Kevätnäytökset, -juhlat ja naamiaiset pukuvaatimuksineen syövät äitejä näinä aikoina. Ennen paljettimereen syöksymistä kannattaa ottaa aikalisä, päästää mielikuvitus irti ja käydä läpi omat kaapit. Vanhat pohjat kun pelastavat kehnommankin ompelijan. Viiden lapsen äiti Petra Rosenqvist tietää, mistä puhuu.

ilmiöt
Tiikeriasu syntyy ruskeasta paidasta, johon on ommeltu keltaisesta kankaasta raitoja. Hiuspantaan on niitattu pahvikorvat.
Tiikeriasu syntyy ruskeasta paidasta, johon on ommeltu keltaisesta kankaasta raitoja. Hiuspantaan on niitattu pahvikorvat.Petra Haavisto / Yle

Ajattelu auttaa välttämään turhaa työtä. Sudenkuoppana vaanii liian mutkikas ajattelu: tähtäimessä pitäisi olla asioiden tekeminen mahdollisimman helposti, ei vaikeasti.

Ensin ajatuksen kannattaa kuitenkin antaa muhia, taas vaivattomuuden nimissä:

– Ei kannata heti ruveta värkkäämään - pääset ehkä paljon helpommalla, kun annat asian hautua, neuvoo Rosenqvist.

Saatuaan kuvan tarvittavasta asusta hän alkaa itse pohtia, miten toteuttaisi työn mahdollisimman helposti ja käyttäisi paljon jo valmiina olevia asioita. Esimerkiksi vanhoja, vähälle käytölle jääneitä vaatteita löytyy kaapeista väistämättä.

Kun käyttää vähän mielikuvitusta, niin kotoa löytyy kaikenlaista

– Kun käyttää vähän mielikuvitusta, niin kotoa löytyy kaikenlaista!

Kukaan ei tule kurkkimaan tikin suoruutta

Esimerkiksi tarvittavan tiikeriasun pohjana ovat tummat legginsit ja ruskea paita, johon raidat syntyivät niin ikään kaapista löydetystä keltaisesta kankaasta. Häntä on täytetty ja liitetty; korvat taas syntyivät pahvista ja pannasta. Raidat on leikattu hyvin vapaalla kädellä - eiväthän ne symmetrisiä ole esikuvillakaan. Rosenqvistin tekemässä asussa niitä ommellessa lankakin on vaihtunut kesken kaiken.

Jos et ole oikein hyvä värkkäämään, niin ei sillä väliä - kunhan se on sinne päin

– Ei se nyt ole niin nokon nuukaa - ei kukaan tule niin lähelle, että näkisi. Jos et ole oikein hyvä värkkäämään, niin ei sillä väliä - kunhan se on sinne päin. Olennaista on miltä se näyttää kaukaa ja kaikki asuthan näyttävät kaukaa näteiltä, kun niissä on se oma jujunsa!

Merenneidon asu vaati lilan topin ja kiiltävästä vihreästä kankaasta tehdyn pyrstö, jonka pöyheyden loi tylli. Penkkareissa mehiläisen kaveriksi loihdittu kukka syntyi lierihatusta, rautalangasta, valkoisista päivänkakkaran "terälehdistä", vihreästä vanhasta kankaasta ja sillä päällystetystä pahvista sekä ruskeasta juurikankaasta.

Ei pidä tehdä asioista liian vaikeita, muistuttaa Petra Rosenqvist. Ei edes kun kyseessä on vaativa balettiasu timantteineen ja paljetteineen. Ohuiden paljettien ompeleminen vieri viereen sujuu hänen mukaansa helposti ja synnyttää näyttävää jälkeä.