1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. ilmiöt

Tosielämän hämähäkkimies kesyttää betoniviidakon

Lahtelainen Sami "Herttua" Perälä haastettiin Puoli seitsemän -ohjelmaan näyttämään, mistä parkouraaja on tehty. Herttua näkee Lahden Yhteiskoulun piha-alueen leikkikenttänä.

Kuva: Meeri Niinistö / Yle

- Yksinkertaisesti voisi sanoa, että parkour on katuakrobatiaa eli kehonhallintaliikkeitä katuympäristössä. Käytetään omaa kroppaa ja matkalle sattuvia esteitä hyödyksi, lehtalainen parkourammattilainen Sami "Herttua" Perälä kertoo, kun häneltä kysyy, mitä parkour oikein on.

Perälä on harrastanut judoa jo 20 vuotta ja saanut siitä hyvän pohjan parkouriin. Parkour tuli kuvioihin mukaan 10 vuotta sitten ja harrastukset tukevat toinen toistaan.

Nykyään Perälä parkouraa työkseen. Se pitää sisällään opetusta, kilpailuja ja hauskaa harrastamista. Perälä kilpailee parkourin alalajissa, free runningissa. Mitä se sitten on?

- Siinä keskitytään liikkeiden näyttävyyteen. Tykkään siitä: siinä on voltteja ja extreme-menoa. Parkourin perusidea on liikkua pisteestä a pisteeseen b mahdolliseimman suoraa linjaa, mutta tässä free runningissa pitää vuorovaikuttaa hienosti ympäristön ja esteiden kanssa, Perälä selittää.

Pitää kiinni lapsen mielestä ja katsoo paikkoja silleen leikkitelineinä ja leikkipaikkoina!

Sami Perälä

Lahdessa on Perälän mukaan hyvin seiniä, tankoja, kaiteita ja betonipöytiä hänen tarpeisiinsa. Parasta lajissa on kuitenkin sen sovellettavuus ja monipuolisuus.

- Metässäkin pystyy reenaamaan. Nurmella voi heittää voltteja. Ei tämä ole paikoista kiinni vaan päästä. Pitää kiinni lapsen mielestä ja katsoo kaikkia paikkoja silleen leikkitelineinä ja leikkipaikkoina!

Hämähäkkimies näyttää mallia

Ylen Puoli seitsemän -ohjelma soitti lahtelaismiehelle pari viikkoa sitten. PS etsii Suomesta erityistä taitajaa, ja sitähän Perälä on.

- Puolituttu oli ilmoittanut mut mukaan. Siinä näytetään, mistä parkour on tehty!

Puoli seitsemän nimitti Perälän Hämähäkkimieheksi. Seinillä kiipeily on parkouraajalle tuttu juttu, mutta löytyy Perälältä kotoa myös hämähäkkimiespuku. Hämähäkkimies-nimitys ei kuitenkaan johdu siitä, että Perälän ranteista lentäisi seittiä.

Kun juoksee päin seinää, täytyy muistaa oikea kulma.

Sami "Herttua" Perälä

- Kun juoksee päin seinää, täytyy muistaa oikea kulma. Pitää vaan muistaa ponnistus ja oikea kulma. Sitten vaan paljon toistoja niin kyllä se siitä.

Perälä katsoo vieressään olevaa kerrostaloa arvioiden. Mä olen niin kääpiö, että se 3,5 metriä on se, mihin pääsee, hän toteaa.

- Mun lempparipaikat taitaa olla tällä hetkellä satamassa ja yhteiskoulun pihalla.

Kuva: Meeri Niinistö / Yle

Terassi leikkikenttänä

Kahvilan terassilla Herttua näkee mahdollisuuksia. Kaide, betonipylväät, puu ja lyhtypylväs mahdollistavat jos jonkinlaisen tempun.

- Voisin vaikka hypätä tuon tangon päälle apinahypyn. Sieltä voltin sitten vaikka mihin suuntaan ja liikettä voisi jatkaa puun kautta takaisin tuohon kaiteelle.

Voltit ja korkeat paikat tarkoittavat helposti myös loukkaantumisia. Perälälläkin on kymmenen vuoden aikana mennyt monta luuta poikki. Syyksi hän mainitsee tyhmänrohkeuden.

Pitäisi muistaa pitää ne aivot aina mukana.

Sami Perälä

- Ne on sellaisia, etten ole ollut varma liikkeistäni vaan lähtenyt ihan tyhmänrohkeasti koittamaan. Pitäisi muistaa pitää ne aivot aina mukana, Perälä virnistää.