Rauli Virtanen kiirehtii sinne mistä muut pyrkivät pois

Toimittaja Rauli Virtanen kertoo, että nuorena miehenä kriisialueilta raportoiminen oli suurta seikkailua. Hohto on vuosikymmenten saatossa karissut mutta idealismi ei: John Lennonin Imagine kolahtaa edelleen.

media
Rauli Virtanen istuu kolmen henkivartijan kanssa auton lavalla Irakissa.
Rauli Virtanen henkivartijoiden kanssa ajelulla Irakissa, Najafissa, vuonna 2007.Rauli Virtanen
Rauli Virtanen istuu aseistettujen miesten keskellä muurilla.
Toimittaja Rauli Virtanen kertoo, että pahuuden lisäksi hän on nähnyt paljon hyvää.
Rauli Virtanen istuu kolmen henkivartijan kanssa auton lavalla Irakissa.
Rauli Virtanen henkivartijoiden kanssa ajelulla Irakissa, Najafissa, vuonna 2007.Rauli Virtanen

Trust me, I’m a reporter, sanoo toimittaja Rauli Virtanen silloin, kun haluaa murtaa jään ja avata keskusteluyhteyden pelättyjen terroristien kanssa. Näitä tilanteita on Virtasen uralla riittänyt: onhan hän jo usean vuosikymmenen ajan kolunnut maailman kriisialueita ja raportoinut niistä suomalaisille.

Tänä vuonna Virtanen on pysytellyt Suomen rajojen sisäpuolella harvinaisen pitkään, neljä kuukautta. Syynä on kehitysyhteistyötä käsittelevä kirja, jota hän on viimeistellyt. Veri vetää kuitenkin jo maaimalle kriisien keskelle.

- Ensi viikon lopulla olen jo Libanonissa ja tarkkailemassa Syyrian valtavaa pakolaistilannetta. Siitä se matkustusrumba lähtee taas päälle, Virtanen kertoo.

Sankareita ja pahiksia

Yli 40-vuotisen uransa aikana Virtanen on ehtinyt vierailla melkein 200 valtiossa. Hän on seurannut Vietnamin sodasta lähtien lähes kaikkia maailmanpolitiikan kriisitapahtumia. Elämän nurja puoli on tullut tutuksi.

- Olen nähnyt pahuutta, mutta tiedän katastrofityöntekijöitä ja lääkäreitä, jotka ovat nähneet sitä vielä paljon enemmän ja konkreettisemmin ja läheltä, Virtanen huomauttaa.

Pahuuden lisäksi eteen on tullut paljon hyvää. Kriiseissä katastrofialueilla nämä molemmat ominaisuudet kärjistyvät.

- On uskomattoman julmia ihmisiä mutta myös hyviä ja sankarillisia ihmisiä. Niin kuin sanotaan, niin puolet meistä tässä maailmassa on aiheuttamassa ongelmia ja toinen puoli yrittää ratkoa niitä.

Maailmanmatkailu koukutti

Maailman kriiseistä raportoiminen on Virtaselle kutsumusammatti: enemmän harrastus kuin työ. Kaikki alkoi vuonna 1970, kun hän lähti rahtilaivalla Etelä-Amerikkaan kymmenen kuukauden reppureissulle.

- Liftasin Brasiliasta Alaskaan ja New Yorkiin ja silloin se matkustaminen iski. Se, että yksinkin pärjää tuolla hyvin. Mä jäin ensin maailmanmatkailun koukkuun, ja sitten hyvin pian sen jälkeen tuli Vietnamin sota, Virtanen muistelee.

Aluksi kriisialueilta raportoiminen ja sotakirjeenvaihtajana toimiminen oli suurta seikkailua.

- Kyllä mä voin sen nyt vanhempana myöntää, että siellä oli jännää olla. Mutta onneksi sitten olen huomannut, että sodassa on muutakin kuin että toimittajilla on mielenkiintoista ja jännää ja pelottavaa seikkailufiilistä. Mutta siitä se lähti.

Kunnioitus voi säästää hengen

Vietnamin sodasta lähtien Virtanen on kulkenut vastavirtaan. Hän kiirehtii sinne, mistä muut ihmiset pyrkivät pois.

- Olen ollut matkalla Indonesian mellakoihin Jumbo Jetissa, jossa lisäkseni istui yksi toinen matkustaja ja siellä oli 350 tyhjää paikkaa. Kyllähän siinä välillä miettii, että miten varmistaa myös poispääsyn.

Vaarallisiakin tilanteita on pitkällä uralla tullut eteen. Virtanen kertoo, että diplomatiaa ja ihmissuhdetaitoja on vaadittu kerran jos toisenkin.

- Lähtökohta on se, että kaikkia pitää kunnioittaa ainakin silloin, kun oma henki on vaarassa. Jopa terroristeille pitää olla kiltti.

Kiltteys kannatti muun muassa Abu Sayyafin miesten kanssa panttivankikriisissä Jolon saarella, sillä seuraavaksi paikalle saapunut ranskalainen ryhmä siepattiin ja he joutuivat maksamaan lunnaita.

- Kai siinä sitten oli jotain kemiaa mun ja näiden terroristien välillä, että me saatiin se juttu tehtyä, Virtanen nauraa.

Realistinen idealisti

Kun maailmaa kiertää vuosikymmenestä toiseen, oppii elämästä yhtä ja toista. Virtasen mukaan matkustaminen on parhaimmillaan suuri avoin yliopisto.

Kaikkia pitää kunnioittaa ainakin silloin, kun oma henki on vaarassa.

Rauli Virtanen

- Olen yrittänyt kolmea poikaanikin viedä ulkomaille ja ihan hyvällä menestyksellä. Kaksi vanhinta on tällä hetkellä maailmalla ja kolmas ilmoitti, että hänestä tulee Nelson Mandela. Hän on tosin vasta 11-vuotias.

Suomen asioita Virtanen seuraa maailmankansalaisen perspektiivistä, eikä halua niitä kommentoida.

- Yritän sopeutua. Vaikeinta on pitää mölyt mahassa. En lähde kertomaan, mitä mieltä olen rasismista tai muukalaisvastaisuudesta. Varmaan ihmiset osaavat sen päätellä.

Virtanen myöntää olevansa idealisti. Hän uskoo yhä yhteistyön ja yhteisvastuun voimaan.

- Pyrin olemaan realistinen idealisti. John Lennonin Imagine kolahtaa kyllä.