Punertava vihreä körttiläinen

Vihreiden kunnanvaltuutettu Terho Pursiainen oli aikansa outo lintu: Sadankomitean virran viemä teologi.

Kotimaa
Terho Pursiainen
Terho PursiainenYle

Kapinaa kuria ja sortavaa autoritaarisuutta vastaan, vapautta ihmisille ja ilmaisua ilman sensuuria. Tätä 60-luvun radikaalit vasemmistolaiset kaipasivat. Vihreiden kunnanvaltuutettu Terho Pursiainen oli aikansa outo lintu: Sadankomitean virran viemä teologi.

Pursiainen tuli politiikkaan kristillisen työväenliikkeen kautta, sillä suuri joukko teologian opiskelijoita osallistui laajaan uusvasemmistolaiseen rintamaan.

Opiskelijoiden keskuudessa vallitsi laaja kristillinen vasemmistolaisuus. Pursiainen muistuttaa, että vasemmisto ja kristillisyys eivät yhdessä olleet niin kummallinen yhdistelmä kuin äkkiseltään luulisi.

- Se tietenkin herätti konservatiivisella taholla raivoa. Minusta kanneltiin _Uusin testamentti _-kirjastani tuomiokapituliin ja lääninoikeuteen, mutta vapautettiin.

Sadankomitea eli sitoutumaton rauhanliike vei nopeasti mukanaan. Samoihin aikoihin Yhdysvalloista kantautui fundamentalistinen liike ja rintamajakoa tuli. Pursiainen muistuttaa kuitenkin, että moni oli ja on hänen ystävänsä edelleen.

- Jos katson tämän päivän kirkollisia johtajia, niin monet ovat tuttaviani ja taistelutovereita piispoja myöten. Ajatukset, jotka herättivät kiukkua 60-luvulla ovat muuttuneet normaaliksi ajatteluksi kirkossa eli voidaan sanoa, että olemme voittaneet. Kirkossa on kuitenkin lahjomaton putkihurskainen piiri, joka ei ole antanut anteeksi mitään.

Ylpeä menneisyydestään

Pursiainen on tehnyt henkilökohtaista tiliä menneisyydestään. 80-luvulla sosialismin kiihkein aalto oli laantunut ja alkoi pohdinta. Syntyi kirja Sokea äiti.

- Minussa ei herää sosialismiin kielteisiä tunteita, mutta ei olisi luontevaa olla julistetta kantamassa. Ihanteet olivat hyviä, mutta yhteiskunnan sovellus oli ruma ja verinen. Pieleen meni.

Pursiainen ilmoitti Kalevi Kivistölle vetäytyvänsä SKDL:stä. Syynä oli se, että hän ei enää uskonut vasemmistolaisen työväenliikkeen tulevaisuuteen.

Minun makuuni olevia ja laajasti ajattelevia ja vasemmistolaispoliitikkoja en saa näkyviin.

Kiihkeitä aikoja Pursiainen ei kaipaa, sillä hän on kiihkeä soluiltaan.

- Reagoin voimakkaasti ja nopeasti enkä aina oikein. Jokaisesta kehitysvaiheesta on kuitenkin jäänyt jotakin pysyvää. Olen koko historiani tuote.

Työväenliikkeen merkitys

Pursiainen pitää vappua nykyisin vain sosiaalisena, ei sosialistisena juhlana.

- Työväenjärjestöissä varmasti pannaan vielä paatosta aatteelliseen lauluun enkä sitä vastusta.

Itse hän ei kuitenkaan enää huomaa juurikaan eroja vaikkapa vasemmistossa ja vihreissä.

- Nuoruuteni vasemmistoaatteita pidetään yllä sekä vasemmistoliitossa että vihreissä. On vaikea nähdä missä suhteessa ne olisivat erilaisia.

Vappumarsseja Pursiainen kannattaa edelleen, vaikka ei itse marssikaan. Hänen mukaansa marssit kannattaa pitää kunnioituksesta niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat uhrautuvasti rakentaneet yhteiskuntaa vasemmistolaisin tunnuksin.

Nykyvasemmistolaiset

Pursiainen sanoo ihailleensa suuresti mm. Aarne Saarista ja Arvo Aaltoa. Hänen mukaansa heidän tasoisiaan poliitikkoja ei enää ole.

- Minun makuuni olevia ja laajasti ajattelevia ja vasemmistolaispoliitikkoja en saa näkyviin. Itse pidän itseäni punertavana vihreänä körttiläisenä.