Arvon ainutlaatuinen kaunotar kääntää katseet - vappuajelulle mennään tyylillä!

Avautuva katto, nahkapenkit, pinnapyörät, anopin istuin takana, jalkastartti. Mekaaninen suuntaviitta, alipaineella toimiva pyyhkijä, keulassa paikka veiville ja kruununa nokassa lämpömittari. Antti Arvon Chevrolet Sport Cabriolet on helmi. Se on Suomen ainoa, ehkä jopa Euroopan ainoa. Tämän auton kanssa hän opetteli auton anatomiaa alusta alkaen - ja lopputulos on kaiken vaivan väärti.

Kotimaa
Chevrolet Sport Cabriolet vuodelta 1929, omistaja Antti Arvo, Hämeenlinna
Mikael Juntunen / Yle

Hämeenlinnalainen Antti Arvo kävi reilut 30 vuotta sitten mersunäyttelyssä ja ihastui vanhoihin autoihin. Kohtalo kuljetti silmien eteen Tekniikan Maailma -lehden, jossa oli myytävänä vuosimallin 1929 Chevrolet Sport Cabriolet. Koskaan aikaisemmin Arvo ei ollut auton huoltohommia tehnyt, mutta vuosien urakka opetti auton anatomian täydellisesti.

- Ensimmäisen kerran kun käytin hitsauslaitetta, säikähdin.

Silloisessa Turun ja Porin läänissä ensimmäiset vuosikymmenensä pyörinyt kaunotar sai Arvon käsissä arvoisensa käsittelyn, täydellisen entisöinnin.

- Kyllähän näihin osia saa. 1980-luvulla vaan ei ollut internetiä. Piti käydä alan tapahtumissa, esimerkiksi Ruotsissa käytiin paljon Södertäljessä, jonne alan harrastajat aina kokoontuvat. Lehtiä luettiin ja kauppaa tehtiin kirjeitse.

- Tuon veivinreiän peittävän suojapellin hankin Amerikasta. Kysyin paljonko se maksaa. Vastauskirjeessä kysyttiin, että olisiko meillä suomalaisia postimerkkejä. Olin keräillyt nuorena merkkejä, joten laitoin kirjekuoreen merkkejä ja suomalaisen postimerkkiluettelon. Kaupat tehtiin, kertoo Arvo.

Entisöinti on sekoitus tunnetta ja työtä

Auton valkoreunaiset renkaat ovat Ruotsista, mutta metalliset pinnapyörät ovat Amerikasta. Täysin alkutekijöihinsä purettu auto on kasattu alkuperäisin osin kovalla tunteella. Edellisen omistajan lasikuituviritykset purettiin, millipultit vaihtuivat tuumapultteihin. Pienetkin yksityiskohdat ovat vaatineet kovaa koluamista romumarkkinoilla ja sen päälle ahkeraa työtä.

Tällaista tehdään ajan kanssa - jopa sängyssäkin mietin, kuinka minä ratkaisen tuon ongelman.

Antti Arvo

- Kojelaudan koristeellisen taustalevyn maalasin keittiössä kuusi eri kertaa, että opin, kuinka se maali käyttäytyy. Siinä kävi sitten niin, että puoliso pisti keittiön remonttiin sen jälkeen. Tuli vähän maalipölyä, Arvo hymähtää ja kertoo, että romupenkistä rakenneltiin samalla keittiön pöydällä alkuperäisiä mittoja vastaava jousipenkki.

- Tässä oppii väkisin monitoimiseksi, ja täytyykin oppia. Kavereita on ollut apuna tarvittaessa. Tällaista tehdään ajan kanssa - jopa sängyssäkin mietin, kuinka minä ratkaisen tuon ongelman.

Vauhti ei huimaa, mutta tunnelmasta ei tingitä

Mikään vauhtipeli Chevrolet ei ole. Huippunopeus on 110 km/h, mutta matkanopeus on tuskin 70 km/h.

- Näillähän ajetaan sivuteitä. Moottoritiellä eivät ihmiset ymmärrä, että siellä menee hidasliikkeinen auto. Kerran yksi näytti keskisormea, kun ajoi ohi.

Kateellinen kannattaa tälle kuskille ollakin. Auto on fiilistelyä varten, huippunopeuksia ei edes harkita.

- En ole kokeillut, enkä kokeile. Tässä ei ole mitään turvavehkeitä. Jarrut toimivat rautatangoilla, ei ole hydrauliikkaa. Jos jotain tapahtuu, moottori tulee sisään.

Kori on kunnon peltiä. Se lepää palkin päällä, alla ovat tervatut lehtijouset.

- Nuokin jouset olivat purettuna pari vuotta tervassa. Ilman tervaa ne ovat aina ruosteessa ja ruman näköiset, kertoo Antti Arvo.

Mobilistin juhlapäivät alkavat vappuajelusta

Tällaisen auton omistaja ei laske asioita rahassa. Silti Antti Arvo sanoo, että osat eivät ole kamalan hintavia.

- Tämä on harrastus. Kenellä on minkäkinlaiset harrasteet. Mieluummin sen rahan ja ajan laittaa tähän kuin vaikkapa kurkusta alas turhanpäiväiseen.

Chevrolet seisoo Hämeenlinnan Ojoisissa pihamaalla ja odottaa vappuajelua. Katseenkääntäjä se on aina, halusipa omistaja sitä tai ei.

- Kun tähän pihalle auton otin tallista, heti tuli kaksi miestä pihalle, että täytyy tulla ihan katsomaan.

Tiedä, vaikka isä olisi pilvenreunalta ilmoittanut, että pistäs poika tämä auto kuntoon.

Antti Arvo

Ja kyllähän se kevät sitä teettää, että sormet alkavat syyhytä. Edessä on muutamia nautinnon täyteisiä kesäpäiviä. Ne ovat mobilistin juhlapäiviä.

- Olisihan niitä tapahtumia vaikka joka viikonlopulle, mutta en ole viitsinyt mennä. Se vie aikaa paljon, kun tällä ajellaan aika hitaasti. Aina pitää varautua siihen, että mitä tahansa voi tapahtua. Kerran yksi kaveri teki sylinteriremontin tien päällä.

Moni samankaltainen auto mobilisoitiin sodan aikana isänmaallisiin tarkoituksiin ja moni jäi sille tielle. Osa oli piilossa heinäladoissakin. Oman autonsa tarinaa Antti Arvo ei täysin tiedäkään.

- Jos isäni olisi elänyt ja nähnyt tämän auton, hän olisi varmasti tunnistanut sen. Kun kylään tuli auto, kaikki menivät katsomaan. Isällä oli nuorena Oldsmobile. Tiedä, vaikka isä olisi pilvenreunalta ilmoittanut, että pistäs poika tämä auto kuntoon, hymyilee onnellinen automies.