Punaisen Kemin juuret ovat muuttoliikkeessä

Kemillä on maine punaisena kaupunkina. Syystäkin. Esimerkiksi tuoreimmissa kuntavaaleissa Kemi oli koko maassa ainoa kaupunki, jossa vasemmistoliitto oli suurin puolue. Mutta Kemin punaisuudella on historiansa.

Kotimaa
Sauvon salin neuvostohenkinen aulamaalaus ottaa vastaan vappukonserttiin tulijatkin sunnuntaina kello 15.00
YLE / Jari Vesa

Kemijokisuun yhteisön historiaa väitöskirjassaan tutkinut Reija Satokangas sanoo, että Kemin muita punaisempi väri selittyy voimakkaalla muuttoliikkeellä. Lisäksi teollistumisen, kaupungin rakentamisen ja rautatien tulon ajoittuminen samoille vuosille tuo lisäselityksensä.

Työväenyhdistystoiminnalla on Kemissä pitkät, 1870-luvulle ulottuvat, perinteet. Aluksi työväenyhdistysten toiminta ei ollut punaista. Mutta muutos tapahtui 1800- ja 1900 -lukujen vaihteessa.

- Vahvaa vasemmistolaisuutta selittää Kemin teollistumisen ajoittuminen rautatien rakentamisen aikaan. Rautatien rakentajat olivat yleisesti sosialististen ajatusten levittäjä, kertoo Satokangas.

- Ja lisäksi samaan aikaan tulee vuoden 1905 yleislakko. Rajusti jos sanoo, niin yleislakkovuosi on sosialisimin esiinmurtautumisvuosi Suomessa, sanoo Satokangas.

Muuttoliike katkaisi maalaissiteet

Tärkeämpi syy punaisuudelle löytyy kuitenkin muuttoliikkeestä.

Kemin teollisen kehityksen alun voi ajoittaa vuoteen 1862, jolloin perustettiin Laitakarin saha. 1800-luvulla perustettiin saha myös Karihaaraan ja Mansikkanokalle.

Viime vuosisadan alkupuolella syntyi myös Veitsiluotoon saha ja myöhemmin puunjalostusteollisuutta, samoin Pajusaareen nousi sellutehdas.

- Vuosien 1862 ja 1939 välillä Kemin kaupunkiin ja maalaiskuntaan muutti 33 000 ihmistä, sanoo Satokangas.

Työväentaloilla tavattiin muita samanhenkisiä. Sitä tuli henkinen koti ja siinä se aatekin tuli imettyä.

Reija Satokangas

Kemi poikkeaa muista joen, sahan ja sataman kaupungeista, kuten Kotkasta ja Porista, siinä, että muuttajat eivät tulleet ympäröivältä maaseudulta vaan kauempaa.

Sotien välisellä kaudella Kemiin muutettiin yli 300 kunnasta. Tuolloin kuntia maassa oli noin 600. Kemiin muutettiin Viipuria ja Ahvenanmaata myöten, valtaosa tulijoista oli Oulun läänin eteläosista ja Pohjois-Karjalasta.

- Parhaina vuosina 1930-luvulla Kemin maalaiskuntaan muutti yhtenä vuotena yli 2000 ihmistä, valaisee Satokangas.

Työväentalosta tuli henkinen koti

- Miksi Kemiin sitten muutettiin? Siksi, että tehtaat eivät Kemijokisuussa saaneet rekrytoitua lähialueen maatonta väestöä, kuten monilla muilla paikkakunnilla, kertoo Satokangas.

Koska tehtaiden ja tuotantolaitosten työväestö oli muuttanut kaukaa, heidän konkreettinen ja myös henkinen yhteytensä maaseutuun katkesi. Uudella asuinpaikkakunnalla työnteko vei suurimman osan ajasta, vähäisen vapaa-ajan työväestö kulutti työväentaloilla.

- Työväentaloilla tavattiin muita samanhenkisiä. Sitä tuli henkinen koti ja siinä se aatekin tuli imettyä, sanoo Satokangas.

Samansuuntainen kehitys on havaittavissa esimerkiksi suuren etelään kohdistuneen muuttoliikkeen ajoilta 1950- ja 1960-luvuilta. Päivi Uljas on Helsingin yliopistossa tekemässään väitöskirjassa haastatellut yli 800 Helsingissä rakennustyöläisenä ollutta ammattiyhdistysaktiivia.

- Haastatteluissa moni muualta Helsinkiin muuttanut keskisuomalainen tai pohjoissuomalainen kertoo, että kun ei olliut enää kontaktia omiin juuriin, niin ammattiyhdistysliikkeestä löytyivät ne samanhenkiset.

- Yksi haastatelluista sanoo, että "työmaiden oppi teki monista kotikylän maalaisliittolaisesta SKDL:n kannattajan". Luulen, että samanlainen juttu oli puoli vuosisataa aiemmin Kemin seudulla, sanoo Satokangas.