1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. A-studio

Hankala ämmä vs. pelokas ukko

Onko Suomi näennäistasa-arvon luvattu maa? Heiluttavatko naiset tasa-arvokorttia jo liikaa? Ruben Stiller ja Sanna Ukkola joutuivat sukupuolten väliseen sotaan.

A-studio

Sanna Ukkola: Ruben, luin lähettämäsi Talouselämän juttupaketin naispäättäjistä ja raivostuin. Onko se muka miesten syy, että Suomessa on vähän naispomoja? Maassa, joka tunnetaan näkyvistä naispoliitikoista? Maassa, jossa korkeakouluopiskelijoista yli 60 prosenttia on naisia? Pitäisikö naisten katsoa viimein peiliin? Siis muutenkin kuin huulipunan levittämisen takia?

Ruben Stiller: Miksi naisten pitäisi katsoa peiliin? Talouselämän haastattelemista naisjohtajista lähes puolet on kokenut syrjintää ja vähättelyä. Suomi on näennäisen tasa-arvon luvattu maa. Kulissien takana äijäillään naisten pelossa.

Sanna Ukkola: Höpsis. Naiset ovat itkeneet lasikatosta niin kauan kuin muistan. (Ai niin sori, nyt feministit suuttuvat: itkeä-sanaa ei saa liittää naisiin.) Ja mitä naiset tekevät särkeäkseen lasin: puukottavat toisiaan selkään, vähättelevät itseään, kokevat muut naiset uhkana, kilpailevat, kyräilevät, eivät pyydä palkankorotusta. Samaan aikaan miehet verkostoituvat, nostavat toisiaan ja hikoilevat kollektiivina saunan lauteilla.

Ruben Stiller: Miehet juoruilevat, kyräilevät ja puukottavat toisiaan selkään vähintään yhtä usein kuin naiset. Mutta äijien juoruilua kutsutaan juttujen kertomiseksi, selkään puukottamista terveeksi kilpailuksi ja kyräilyä valppaudeksi. Naiset vähättelevät itseään siksi, että kulttuuri ei tue naisjohtajuutta. Talouselämän jutussahan kerrotaan mm. miesheadhuntereista, jotka valitsevat mieluummin miehen, koska silläkin on pippeli. Epäviralliset miesverkostot ovat nostaneet johtajiksi monia epäpäteviä, pippelillä varustettuja saunojia.

Sanna Ukkola: Rakas Ruben, oletko nyt tutustunut tutkimustietoon aiheesta vai puhutko pippeleistä silkalla mutulla? Harward Business Review selvitti, miksi naisia ei suoranaisesti parveile yritysten johtotehtävissä. Yksi suurimmista syistä olivat toiset naiset - erityisesti naispomot. Eurofondin tutkimuksessa taas todettiin, että naisjohtajat aiheuttavat työpaikkakiusaamista. Ei siis ihme, että sekä naiset että miehet työskentelevät mieluummin miespomon alaisena (UKJobs.netin tutkimus). Miespomo ei puukota selkään, juoruile eikä kärsi PMS-oireista läheskään niin usein kuin nainen, PMS-oireista tuskin koskaan. Mitäs siihen sanot?

Ruben Stiller: Dear Sanna, yrität nyt vahvistaa stereotypioita vetoamalla sopiviin tutkimuksiin. Johtopäätös: naiset ovat naisten sortajia, ja naisjohtajat aiheuttavat myös työpaikkakiusaamista! Tällä perusteella naisia ei pitäisi valita yhteenkään johtotehtävään. Väitteesi PMS-oireista saa minut julistautumaan feministiksi. Miksi kukaan ei puhu miesjohtajien vaihdevuosista ja testosteronitason laskun aiheuttamasta poukkoilusta? Testosteronitason laskuhan saattaa johtaa ylikompensaatioon - miesjohtaja yrittää kompensoida ottamalla älyttömiä riskejä. Tällaiset biologiset selitykset palvelevat vain stereotypioiden asiaa. Pitäisi keskittyä olennaiseen: miten naisjohtajan on lunastettava uskottavuus miesjohtajuuden kulttuurissa; miksi perhe on naisjohtajalle hidaste, mutta miesjohtajalle voimavara?

Sanna Ukkola: Ruben hyvä, perhe on naisjohtajalle hidaste koska naiset - kyllä, ihan itse - priorisoivat perhettä työn kustannuksella. Korkeasti koulutetut naiset tekevät useammin lyhyttä viikkoa tai jäävät kotiin. Talouselämän jutussakin anonyymi naispäättäjä toteaa: “Naisten oma haluttomuus tulosvastuullisiin linjatehtäviin on suurin syy naisten pienelle osuudelle ylimmässä johdossa ja hallitustehtävissä.”

Taivas sentään! Laittaisivat ukkonsa kotitöihin! Lapsella on yleensä myös toinen huoltaja. Mikäli ero suhtautumisessa työhön on noin suuri, ei kai ole ihme, jos miehiä suositaan työpaikoilla?

Ruben Stiller: Sanna! Nämä eivät ole vain naisten yksilöllisiä valintoja. Nykyään on muodikasta väittää, että jokainen on oman elämänsä toimitusjohtaja. Naispoliitikot elävät kulttuurillisten odotusten paineissa.

Sanna Ukkola: En yksinkertaisesti hyväksy sitä, että siskot tyytyvät pelkkään tasa-arvokortin heilutteluun ponnari tiukalla.

Ruben Stiller: Suomi on näennäisestä tasa-arvostaan huolimatta piilokonservatiivinen maa.

Sanna Ukkola: Tämä sinun “näennäisen tasa-arvoinen” Suomesi sattuu olemaan maailman toiseksi tasa-arvoisin maa heti Islannin jälkeen.

Ruben Stiller: Naispoliitikko uhraa perheensä, jos hän keskittyy uransa rakentamiseen, mutta miespoliitikko saa porskuttaa ilman perheeseen kohdistuvia odotuksia. Toinen esimerkki: televisiossa naisjuontajan tekemä tiukka revolverihaastattelu herättää vielä tänä päivänä paljon kriittisemmän palautteen kuin miesjuontajan revolverihaastattelu.

Sanna Ukkola: Se on kyllä totta. Menestyneestä ja itsevarmasta miehestä pitävät sekä naiset että miehet. Menestynyt ja itsevarma nainen ärsyttää molempia sukupuolia. Häntä pidetään vaikeana akkana, koska nainen nähdään edelleen ennen kaikkea hoivaajana.

Ruben Stiller: Nämä piiloasenteet istuvat syvällä. On tekopyhää väittää, että esimerkiksi naispoliitikot olisivat täsmälleen samalla viivalla miespoliitikkojen kanssa.

Sanna Ukkola: Höh! Naisilla ei ole koskaan ollut politiikassa näin helppoa. Meillä on ollut naispresidentti, kaksi naispääministeriä. Hallituksen käytävillä kumisevat korkokengät. Naisia työnnetään politiikassa eteenpäin vimmaisella kiihkolla. Naispoliitikot esittelevät naistenlehtien kiiltokuvahaastatteluissa mekkojaan ja glittermeikkejään. Kuka muistaisi vanhenevaa miespoliitikkoa?

Naisten pitäisi itse valita teknisiä ja kaupallisia aloja. Suomessa johtajaksi tullaan edelleen useimmin diplomi-insinöörin ja kauppatieteiden koulutuksen kautta, ei humanistisesta tiedekunnasta.

Mutta jos naisia ei talous kiinnosta, pitääkö siitäkin syyttää miehiä? Vai kenties koulujärjestelmää?

Naiset ovat hyviä koulussa ja opiskelevat kiltisti kaiken, mitä koulu keksii heille pakkosyöttää. Pitäisikö pakollisiin kouluaineisiin lisätä taloustietoa ja aggressiivista kilpailuhenkisyyttä tekstiilityön ja köksän sijaan?

Ruben Stiller: Luulenpa, että muutos on jo meneillään. Tyttöjen opintomenestys takaa kaupallisten ja teknisten alojen naisistumisen. Jos tämä tapahtuu hitaasti, Suomi hukkaa omia lahjakkuusreservejään. Yhteinen etu vaatii, että naiset kohoavat yhä useammin johtopaikoille. Jos miesverkostot jylläävät entiseen malliin, lahjakkuusreservejä käytetään tehottomasti. Ongelma taitaa olla siinä, että tätä kehitystä pelätään. Miesverkoston saunassa lymyilee naisen pelko. Keittiöfreudilaisena sanoisin, että naisjohtajien herättämä pelko perustuu symbolisen kastraation herättämään kauhuun saunan pukuhuoneessa. Kaikki eivät kestä sitä, että tytöttelyn aika on ohi.

Sanna Ukkola: Arvoisa kyökkifreud, nyt ei pitäisi vouhottaa mistään naisjohtajuudesta! On vain johtajuutta. Ei yritystä kiinnosta, onko nuijan varressa olevalla pippeli vai pimppi. Pätevyys ratkaisee.

Naiset haluavat hallituspaikoille yhä kiintiöiden kautta. Se on absurdia: toisaalta halutaan tulla kohdelluksi tasavertaisina, toisaalta vaaditaan erityiskohtelua. Hallituspaikoille pitäisi kiivetä pyrkimällä ensin keskitason johtotehtäviin, pyytämällä palkankorotusta, avaamalla suunsa työpalavereissa. Ei kukaan nosta tapettityttöä ellei tyttö itse. Ja taas minä sorrun tytöttelyyn. Anteeksi!

Ruben Stiller: Saat anteeksi. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että vuoden 2004 tasa-arvo-ohjelman mukaan valtion kokonaan omistamien yritysten hallituksissa täytyy olla kumpaakin sukupuolta vähintään 40 prosenttia. Pörssiyhtiöissä kannatan itsesäätelyä, koska juridisesti määrätyt kiintiöt saattavat leimata naisjohtajat. Naisjohtajat näyttävät itse vastustavan pörssiyhtiöiden kiintiöitä: Talouselämän jutun mukaan 63 prosenttia vastustaa pörssiyhtiöiden naiskiintiöitä. Olen kiltti poika ja noudatan naisjohtajien enemmistön tahtoa.

Olet täysin väärässä siinä, että naiset heiluttaisivat innokkaasti naiskorttia ja vaatisivat erikoiskohtelua. Koska olet viimeksi kuullut, että naisjohtaja julistautuu feministiksi? Eivät he uskalla, pelkäävät leimautumista. Ja syystä!

Sanna Ukkola: Johtajiksi kivunneet naiset ovat jo keksineet tavan, jolla huipulle päästään, joten älytöntähän heidän olisi kannattaa syrjiviä kiintiöitä. Tuo tapa ei ole helppo kiintiöittäminen, vaan raaka työ. Ei saa olla liian kiltti. Pitää uskoa itseensä ja avata suunsa. Pitää verkostoitua. Eikä vain sumein silmin tilittää miehisistä valtarakenteista.

Nykyään miehet identifioituvat jopa naisia helpommin feministeiksi, koska feministit ovat tuhonneet koko sanan. Siitä tulee mieleen vihainen, mörisevä turjake, jonka kainalosta rehottaa karvatupsu.

Kiintiöt eivät ole vastaus yhtään mihinkään. Ne saavat naiset näyttämään siltä, että he eivät pääse asemiin muuten kuin genitaaliensa avulla, vähän kuin säälistä. Mitä ihmeen vajakkeja naiset muka ovat? Suomessakin on paljon naisjohtajia, jotka ovat päässeet huipulle ihan omin ansioin. Mikä estää sisaria kulkemasta heidän viitoittamaansa polkua, mitähäh?

Ruben Stiller: Hetkinen! Feministit leimataan, koska heitä pelätään. On tietysti helpompaa turvautua ennakkoluuloon seksittömistä ja katkerista feministeistä, kuin myöntää, että haaste pelottaa. Minäkin syön makkaraa, liikun verkkareissa ja makaan kaukosäädin kädessä sohvalla, mutta ei huvita tehdä siitä feminismin vastaista äijäuskontoa. Jos äijän suurin ongelma on työpaikan naisjohtaja, kannattaa keskittyä makkaraan. Se saattaa helpottaa tasa-arvon herättämää ahdistusta.

Sanna Ukkola: Julistan sinut, Ruben Stiller, täten feministien kiintiösuojeluspyhimykseksi! Makkara kourassa ja lököttävissä verkkareissa sinä levität feminismin ilosanomaa. Makkara muuten lienee maailman tasa-arvoisin elintarvike: se on tasapaksu joka puolelta.

Kuvat: Ilmari Fabritius / Yle kuvapalvelu

Lue seuraavaksi