"Mikäs öllötiini se tiällä haisoo?"

Kierous on kohteliaisuutta, joka tarjoaa vastapuolelle pakotien, sanoo eteläsavolaisen huumorin asiantuntija. Kun ei sanota suoraan, halutaan testata kuulijaa ja ottaa selvää, halutaanko jutella pitempään.

Kotimaa
Raimo Laitinen
Raimo LaitinenYle

- Yleiskieli on helppo puhua, sanoo mikkeliläinen optikko Raimo Laitinen, joka on kiinnostunut monien muiden ilmiöiden ohella murteista, puheesta, ilmaisuista ja vanhoista tavoista.

- Kun puhuu yleiskieltä, ei tarvitse kuljettaa tulkkia mukana. Minä olen köyhä mies ja semmoinen tulkki tulee kalliiksi. Autoihin nouseekin Vihantasalmen sillan tienoilla savonkielen tulkki ja raha muutetaan oravannahkoihin.

Näkeekö optikkoliikkeen asiakkaasta jo päällepäin, onko asiakas savolainen?

- Kyllä sen tavallaan näkee, vastaa Laitinen. - Savolainen asiakas toivoo muutakin kuin lasit päähän ja rahat kassaan. Hän pitää epäkohteliaana poistua heti kaupanteon jälkeen. Hän jää juttelemaan maailmanmenosta.

"Vaan jos vähän rukkais..."

- Usein sanotaan, että savolainen on kiero. Ei ole, väittää Laitinen.

- Savolainen on perusrehellinen. Se mitä luullaan kieroudeksi, onkin hienotunteisuutta. Asia ilmaistaan kiertoilmaisuilla ja kuulijalle jätetään mahdollisuus oivaltaa asia itse.

- Kerran meille tuli velipojan asiakkaaksi kelloliikkeeseen isäntä, jonka piti ostaa emännälle uusi keittiökello, koska entinen kävi ihan mehtään.

- Velipoika sanoi, että Junghans-tehdas on tuottanut sellaisen uutuuden kuin kvartsikellon. Tehdas takaa, että viiteensataan vuoteen kellonaika ei heitä kuin korkeintaan sekunnin.

- Isäntä katsoi veljeen ja sanoi: "Vaan jos vähän rukkais, saisko käymään kohalleen".

Kannattipa kuva otattaa...

Laitinen sanoo, että savolaisuus on sisäänrakennettu pieniinkin lapsiin. Hän kertoo tarinan: "Joulun alla opettaja näytti pahvitaulua Jeesuksen syntymästä ja kertoi, miten Joosef ja Maria olivat köyhiä ja piti mennä talliin majoittumaan. Ei ollut varaa muuhun kuin laittaa lapsi eläimen seimeen. Yksi pikkupoika tokaisi: vaan kannattipa kuva otattaa".

Lapset kasvavat kulttuuriin ja kuuntelevat vanhempien tarinoita. Lapset antavat huumoriin oman lisänsä.

Laitinen muistelee omaa perhettään ja poikaansa tämän ollessä neljän, viiden vuoden ikäinen. Perhe oli ollut ulkomailla ja tuonut tullessaan eksoottisen tuoksuista aurinkoöljyä. Öljyä oli sivelty koko perheen nahkaan aurinkoisena kesäpäivänä mökillä.

Poika oli saanut vieraaksi ikätoverinsa, joka nuuski ilmaa sisään tullessaan: "No mikäs öllötiini se tiällä haisoo".

- Nämä murreasiat ovat asioita, joihin oppii, mutta ne eivät ole opetettavissa, Raimo Laitinen sanoo.

Kun vieraalle ei vastata suoraan, siinä testataan kuulijaa ja halutaan ehkä ottaa selvää, haluaako jutella tämän kanssa pitempään. Sellainen voi olla hyvän juttuhetken alku: "Mihinkäs päin tästä risteyksestä on 20 kilometriä. Kah mihkä päin vuan".

"Kestääköhän jää? Kestää se. Ainakin paikka paikoin."

Oisit panna lähteissäs oven kiinni...

Juttu kulkee parhaiten, kun kaksi savolaista tapaa. Se on eräänlainen leikillinen miekkataistelu, jossa sutkaukseen vastataan sutkauksella. Raimo Laitinen kuvailee sitä hyväntahtoiseksi peliksi, josta molemmat nauttivat kaasu pohjassa ja laakerit punaisena.

Tämän päivän nuorilta murre alkaa hävitä.

- Puhekieleen tulevat englanninkieliset ilmaisut ja murresanat katoavat.

- Median syöttämä kulttuuri on voimakasta. Vanhojen ukkojen kahvipöydissä murre säilyy, mutta ei siellä nuorempaa polvea ole vakituiseen mukana.

Hyvään jutunkerrontaan liittyy se, että juttua liioitellaan ja korostetaan joitakin asioita.

"Talon nuorimies oli ajanut lammen jäällä, kun traktori painui jään läpi. Siinä ei ollut kattoluukkua ja poika sai oven auki vasta veden alla. Sieltä hän raahautui jäälle ja taivalsi pakkasessa jäätynein vaattein kotimökille. Kyläläisiä oli runsaasti mukana, kun traktoria myöhemmin nostettiin ylös. Vanhaisäntä oli mukana, kun traktori nousi ja avoinna ollut ovi repeytyi jään reunaa vasten. Vanhaisäntä tokaisi pojalle: Oisit panna lähteissäs oven kiinni."

Ylen toimitukset eri puolilla Suomea ja radion ajankohtaisohjelmat käsittelevät aina torstaisin yhteistä teemaa. Yle Radio Suomen Ajantasan Torstaiseuran aiheena on heimohuumori 2.5. klo 14.30-15.00.