Apartheidin jäljet, äärifeminismi ja suomalaisten eläkerahat kuohuttavat Tampereella

Tampereen Teatterikesän pääohjelmistossa otetaan mittaa Etelä-Afrikan menneisyydestä, sukelletaan Unkarin poliittiseen nykytodellisuuteen ja nähdään Ruotsissa kuohuttanut äärifeminismin klassikko. Kotimaisista esityksistä mukaan on kutsuttu muun muassa Juha Jokelan Patriarkka ja Susanna Kuparisen kollektiivin Eduskunta II.

teatteritaide
Kuva Tampereen teatterikesään valitusta esityksestä SZÉGYEN / DISGRACE
Martón Ágh

Tampereen Teatterikesän ohjelmistossa yhteiskunnalliset pohjavirrat uivat pintaan ja iholle useissa teoksissa. Monissa teatteriesityksissä nykyhetken poliittisiin tilanteisiin haetaan näkökulmaa klassikkoteoksista.

Unkarilaisten esitys on äärimmäisen kiinnostava juuri nyt Unkarin poliittisen tilanteen takia.

Auvo Vihro

Poliittisten järjestelmien muutos, ääriliikeiden nousu ja rakenteellisten muutosten tuoma kaoottisuus Unkarissa ja Euroopassa dramatisoidaan Etelä-Afrikan apartheidin jälkeisestä myllerryksestä kertovan J. M. Coetzeen Häpeäpaalu-romaanin kautta. Unkarilaisen Proton-teatterin Disgrace-esityksen on ohjannut nuoren polven elokuva- ja teatteriohjaaja Kornél Mundruczó.

- Unkarilaisten esitys on äärimmäisen kiinnostava juuri nyt Unkarin poliittisen tilanteen takia. Vaikka monet taitelijat ovatkin viime aikoina muuttaneet Unkarista Mundruczó ymmärtääkseni asuu siellä edelleen, kertoo näyttelijä Auvo Vihro Tampereen Teatterikesän taiteellisesta johtoryhmästä.

Yael Farber on uudelleenkirjoittanut ja ohjannut Baxter-teatterille August Strindbergin neiti Julie-näytelmän ja nyt tarina rakkaudesta, luokkaeroista ja hulluudesta on sijoitettu tämän päivän Etelä-Afrikkaan.

Latvialais-suomenruotsalaisin voimin esitetty Legioonalainen-teos puolestaan nostaa esiin vaietun aiheen Baltiasta. Latvialainen Gertrudes ielas -teatteri tuo lavalle toisen maailmansodan aikana Baltian maista Natsi-Saksan armeijaan värvätyt sotilaat, jotka pakenivat Ruotsiin ja joiden luovutusta Neuvostoliitto vaati.

Sirkusta ja äärifeminismiä Ruotsista

Ruotsalainen Cirkus Cirkör tuo Tampereen Teatterikesään maailmanrauhaa kutovan Knitting Peace -nykysirkusteoksen. Tampere-talolla nähtävissä esityksissä tasapainoillaan maailmaan rauhaa lankojen, nyörien, liinojen, solmujen ja sykkyröiden avulla kokonaan kudotuissa lavasteissa.

Rasistiset ja sovinistiset ääriliikeet Ruotsissa ovat ottaneet tämän esityksen vähän liiankin tosissaan.

Mikko Kanninen

Valerie Solanas kirjoitti äärifeministisen klassikkoteoksen SCUM-manifestin vuonna 1967, ja nyt Ruotsissa siitä tehty teatteriversio on saanut mm. ruotsidemokraatit hermostumaan ja näytelmän esittämistä on jopa pyritty estämään. Erik Holmströmin ohjaama ja Andrea Edwardsin esittämä monologi provosoi reippaasti.

- Tässä tekstissä yksinkertaisesti maailman ongelmista päästään eroon, kunhan miehistä päästään eroon. Hauskaa on se, että rasistiset ja sovinistiset ääriliikeet Ruotsissa ovat ottaneet tämän esityksen vähän liiankin tosissaan. Postmoderni taide on tässä siis toiminut juuri niinkuin pitää ja lipunmyyntihän on vain lisääntynyt, kertoo ohjaaja Mikko Kanninen taiteellisesta johtoryhmästä.

Katsomo on jaettu naisten parempiin ja miesten huonompiin paikkoihin, ja naisille on esityksessä luvassa myös muita etuoikeuksia.

Patriarkka ja Eduskunta II kotimaisen teatterivuoden tapauksia

Kansainvälisen kattauksen lisäksi Tampereen teatterikesä nostaa esiin kotimaisen teatterivuoden parhaimmistoa. Suomen kansallisteatterin 140-vuotisjuhlanäytelmänä nähty Juha Jokelan Patriarkka päätyi Teatterikesän ohjelmistoon, koska se ei onneksi ole tyypillinen juhlanäytelmä.

- Juhlanäytelmät ovat aivan liian usein ikään kuin tuomittuja jotenkin epäonnistumaan. Juha Jokelan kirjoittamassa ja ohjaamassa Patriarkassa ei mielistellä ketään ja kerrotaan mielenkiintoisesta vaiheesta yksilöiden kautta suomalaisen yhteiskunnan muutoksessa. Patriarkka kysyy hyviä kysymyksiä, ei anna valmiita vastauksia ja mikä parasta tekee tämän syyllistämättä, pohtii Auvo Vihro.

Susanna Kuparisen Ryhmäteatterille ohjaama Eduskunta II jatkaa dokumenttiteatterin tärkeää työtä yhteiskunnallisten ja poliittisten pohjavirtojen näkyväksi tekemisessä.

- Kyllähän esimerkiksi Yle ja Helsingin Sanomat ovat tehneet veroparatiiseista merkittäviä juttuja, mutta jotenkin tutkivan journalismin ja teatterin yhdistelmä tuo ne paremmin ymmärretyksi. Tämä on hyvin tärkeää ja ajassa kiinni olevaa teatteria, kiittelee ohjaaja Mikko Kanninen.

Tampereen Teatterikesän varsin laajassa ohjelmistossa nähdään myös mm. vuoden teatteriteolla palkittu Jyrki Karttusen tanssin, stand upin ja performanssin parhaita perinteitä yhdistelevä Jeminan monta elämää.