Sanna Ukkola: Kuka pelkää huntunaista?

Islamofobia on uusi musta. Kankaanpalasta tulee mieleen terrorismi ja murhanhimoinen uskonnollinen vakaumus.

Yle Blogit
Sanna Ukkolan blogikuva.
Sanna Ukkola. Veikko Somerpuro.

Vaadin ehdotonta minihamekieltoa julkisille paikoille. Lyhyet hameet ovat naisia alistavia vaatekappaleita, koska ne esineellistävät naiset objekteiksi, maskuliinisen, himokkaan hegemonian maalitauluiksi. Naiset eivät pidä lyhyitä hameita vapaaehtoisesti, vaan yrittävät sopeutua kulttuurisiin normeihin siitä, miltä naisten pitäisi näyttää ja minkälaista mallia naistenlehdet meille pakkosyöttävät.

Sakkorangaistus siis naisille, jotka kulkevat julkisilla paikoilla polvet paljastavissa hameissa. Korkokengistä vankeustuomio!

Kun eduskuntaan pelmahtijytkyn jälkeen "maahanmuuttokriittinen" sektio poliitikkoja, arvasin, että keskustelu siitä, mitä musliminaiset saavat ja eivät saa panna päälleen alkaisi meilläkin. Perussuomalaisten terävin keihäänkärki, kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala teki aiheesta lakialoitteen viime viikolla: persuedustajan mukaan musliminaisten käyttämät, kasvot peittävät hunnut pitäisi kieltää sakkorangaistuksen uhalla.

Jotta kaikilla olisi varmasti tasavertainen oikeus päättää vaatetuksestaan, Saarakkala siis valjastaisi valtion sakottamaan vääränlaisesta pukeutumisesta

Saarakkala perusteli lakialoitettaan muun muassa sillä, että yksilöillä pitäisi olla oikeus päättää omasta pukeutumisestaan. Jotta kaikilla olisi varmasti tasavertainen oikeus päättää vaatetuksestaan, Saarakkala siis valjastaisi valtion sakottamaan vääränlaisesta pukeutumisesta. Kaduille burkapoliisit syynäämään mustia kaapuja. Logiikkansa siinäkin.

Saarakkala kertoi olevansa huolissaan naisten oikeuksista ja tasa-arvosta. Feministin sisältään yllättäen löytänyt kansanedustaja on aiemmin muun muassa kannattanut lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia.

"Pitäisin burka- ja niqab-hunnutettuja henkilöitä vastenmielisenä näköhavaintona, koska kokisin tuollaisen kulttuurin olevan uhka suomalaiselle yhteiskuntajärjestelmälle ja -järjestykselle, jossa korostetaan sukupuolten välistä tasa-arvoa. Lisäksi viittaan turvattomuuden tunteen syntymiseen", Saarakkala perusteli asiaa blogissaan tammikuussa.

Ikävää, että Saarakkala joutuu pinnistelemään näiden vastenmielisten näköhavaintojen ristitulessa julkisilla paikoilla kulkiessaan. Onneksi Saarakkalan ei tarvitse kokea sydämentykytyksiä kovin usein: burkaan tai niqabiin pukeutuvia musliminaisia kuljeskelee valtoimenaan Suomen kaduilla muutamia kymmeniä. Valtaisa kansallinen ongelma siis.

Vesa-Matti Saarakkala teki asiasta kirjallisen kysymyksen oikeusministerille jo loppuvuodesta 2012. Silloin hän vetosi rikoslain naamioitusmiskieltoon. Jostain syystä Saarakkala ei tunnu olevan huolissaan esimerkiksi joulupukkien naamareista tai motoristien kypäristä. Joulupukkeja ja motoristeja liikkuu naamioituneina julkisilla paikalla aika paljon enemmän kuin hunnutettuja musliminaisia.

Mutta eihän sillä ole merkitystä. Islamofobia on uusi musta. Kankaanpalasta tulee mieleen terrorismi ja murhanhimoinen uskonnollinen vakaumus.

Huivikieltoa perustellaanusein naisten alistetulla asemalla: vartalon peittävät kaavut eivät ole varsinaisesti emansipaation ylin aste. Mutta koska hunnutetut naiset tulevat syvästi uskonnollisista perheistä, he joutuvat jäämään kotiin ja syrjäytyvät yhteiskunnasta, jos he eivät saa peittää itseään ulkona liikkuessaan. Näin on käynyt maissa, joissa huntukielto on voimassa. Raaseporin kouluissa huivikielto johti siihen, että mulimiperheen isä ei päästänyt tyttäriään kouluun.

Kun poliitikot lähtevät hyökkäämään musliminaisten vaatetusta vastaan, he perustelevat vaatimuksensa tavallisesti yleishyvillä perusteilla, kuten naisten asemalla

Muslimiryhmät ovat kiellon jälkeen raportoineet lisääntyneestä syrjinnästä ja väkivallasta hunnutettuja naisia kohtaan. Esimerkiksi Ranskassa naisten huntuja on yritetty repiä kasvoilta, bussikuskit, kauppiaat tai ravintoloitsijat ovat kieltäytyneet päästämästä hunnutettuina liikkuvia naisia sisälle.

"Jos sellainen laki tulee, en mene enää ulos; huntuani en ota pois. Tämä laki panee minut vankilaan", kuvasi kieltolain vaikutuksia 28-vuotias musliminainen Libération-lehdessä.

Suomessa perustuslaki takaa ihmisille vapauden pukeutua kuinka lystäävät. Onko valtion tehtävä todella määrätä lailla, missä asussa ihmiset saavat kaduilla kulkea? Jos kansanedustaja pitää vaatekappaletta pelottavana tai vastenmielisen näköisenä, antaako se todella hänelle oikeuden kieltää se lailla?

Huntukielto on voimassa Ranskassa, Belgiassa ja Hollannissa. Kaikissa näissä maissa on myös vahva äärioikeistolainen puolue. Kun poliitikot lähtevät hyökkäämään musliminaisten vaatetusta vastaan, he perustelevat vaatimuksensa tavallisesti yleishyvillä perusteilla, kuten naisten asemalla. Todellisuudessa kyse lienee nationalismista ja vieraan pelosta, muslimien ajamisesta entistä ahtaampaan rakoon.

Kasvojen peittäminen ei perustu Koraaniin eikä siitä säädellä islaminuskoisten pyhissä kirjoituksissa. Nykyään kasvot peittävään burkaan tai niqabiin pukeudutaan enää maissa, joissa vallitsee vahva heimokulttuuri, kuten Saudi-Arabiassa ja Pakistanissa.

Huntujen käyttö on vähentynyt rajusti islaminuskoissa maissa. Usein muutos lähtee yhteiskunnan yläluokkaisista miehistä, jotka alkavat pitää huntua taantumuksellisena vaatekappaleena ja kieltävät vaimojaan kaavuttamasta itseään. Vähitellen hunnuttomuus valuu alempiin yhteiskuntaluokkiin.

Pitäiskö tällaisten muutosten lähteä yhteisöjen sisältä, ei ulkoapäin pakottamalla? Onko ihmisten pakottaminen pukeutumaan yhteiskunnan normien mukaan todella länsimaisen demokratian arvojen mukaista? Vai olisiko se kenties totalitarismia?

Sanna Ukkola
Kirjoittaja on A-studion politiikan toimittaja