Näkökulma: Kevätriivaus ajaa ajatukset multaan

Keväisin puutarhamyymälöissä kiertävillä ihmisillä on kaikilla samanlainen ajatus. Haluamme tehdä tästä kesästä runsaamman kuin edellisestä, sanoo toimittaja Liisa Leinonen kolumnissaan.

Näkökulmat
Tuoreita valkosipuleita pellon reunalla
Heli Mansikka / Yle

Kevääseen kuuluu lupaus uudesta elämästä. Minun tapauksessani uusi elämä tulee pussista, mieluiten kuitenkin taitavien puutarhureiden alkuun saattamista taimista. Keväisin kannankin puutarhakaupasta uusia taimia, mieli täynnä suuria suunnitelmia.

*Joka kesä kuitenkin tuskailen kasvieni hoidon kanssa. *Vuohenputken kaksinkertainen kasvunopeus niihin oikeisiin kasveihin verrattuna ällistyttää aina, ja parina kesänä olenkin nostanut kädet pystyyn. Olkoot sitten villi ja huoleton luomupuutarha, onneksi se on tänä kesänä muotia.

Tällä hetkellä perunoista vasta pilkistää ituja, ja porkkanat ovat nuppineulan päätä pienempiä siemeniä. Rikkaruohot sen sijaan ovat jo asettuneet taloksi, ne pullistelevat ja rehentelevät nyt jo. Pinnan alla ne levittäytyvät pahemmin kuin yksikään kanssamatkustaja bussissa.

Puutarhaharrastukseen tarvitaan yksi kipakka hurahdus, saavillinen optimismia ja sinnikäs halu saada halutut kasvit kasvamaan ja viihtymään. Ja jotta samaan hommaan hurahtaa joka kevät uudelleen, eduksi on valikoiva muisti. Mielen perällä siintävä haavekuva täydellisestä kasvimaasta ei myöskään ole pahitteeksi.

Samalla on kuitenkin hyvä pitää mielessä, ettei täydellistä puutarhaa ole kuin lehtien kuvissa, ja siellä ne saavat ollakin.

Oikea kasvimaa on huikean mielenkiintoinen paikka, jossa ei tekeminen lopu. Ja tarkoitan tätä hyvällä. Kasvimaalla jos missä keskeneräisyyttä on opittava sietämään, aina olisi nypittävää tai tuettavaa. Kasvun hitaus on hyvä muistutus siitä, mistä tässä kaikessa on oikeasti kysymys.

Samalla kun annostelen lannoitetta tomaattieni juurelle ja katkon varsista hellästi varkaat pois, minä tulen kasvattaneeksi myös jotain muuta. Jokainen itse kasvatettu salaatinlehti, peruna, tomaatti, paprika tai persiljatupsu on palanen onnellisuutta, johon on sekoittunut ripaus ylpeyttä. Minä olen tuonkin kasvattanut, katsokaa nyt kuinka täydellinen se on! Ja se maku, ei mikään kaupasta ostettu ollenkaan!

Haaveilen ajasta, jolloin valkoiset puutarhavajan ovenpielet pysyvät valkoisena, ja välineet sisällä pysyvät järjestyksessä. Haaveilen myös siitä, kuinka syreenit kasvattavat keskelleen hämyisän majan ja kuinka ehdin joskus juoda siellä pullakahvit. Puutarhaharrastajien vaiettu salaisuus on se, ettei sellaista hetkeä oikeasti ole.