Tutkimus: Nykysuomalainen ymmärtäisi jääkauden puheesta sanan sieltä, toisen täältä

"Minä"- ja "äiti"-sanojen juuret ovat yhteisessä muinaiskielessä, joka on sirpaloitunut sadoiksi nykykieliksi, arvioi brittitutkimus. Yllättäen myös "sylkeä"-verbi on osoittautunut säilyttämisen arvoiseksi 15 000 vuoden ajan.

tiede
Saksalaiset tutkijat esittelevät kivikaudella eläneen miehen pääkalloa Bonnissa heinäkuussa 2009.
David Ebener / EPA

Nykypäivän eurooppalainen tai aasialainen saattaisi ymmärtää hivenen jääkaudella eläneiden eurooppalaisten puheesta, arvioivat brittitutkijat. Kaikkein taajimpaan käytetyt sanat - kuten "minä" ja "me" - ovat säilyneet muuttumattomimpina useissa kielissä, joita nyt puhutaan maailman eri laidoilla. Mikään sana ei kuitenkaan ole selvinnyt hengissä kaikissa kieliperheissä.

Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että seitsemällä isolla Euroopan ja Aasian kieliperheellä eli sadoilla nykyisillä kielillä oli yhteinen alku 15 000 vuotta sitten. Alkukieltä puhuttiin todennäköisesti nykyisessä Etelä-Euroopassa, manteretta peittäneen jään reunalla, Readingin yliopiston evoluutiobiologi Mark Pagel sanoo.

Samaan suureen sukuun kuuluisivat niinkin erilaiset nykykielet kuin englanti, espanja tai venäjä ja muut indoeurooppalaiset kielet sekä japani ja esimerkiksi Venäjän koilliskulmalla puhuttu pieni itelmen. Mukana ovat myös uralilaiset kielet, joihin suomikin kuuluu. Suomi on itsenäisenä kielenä arveltu parin tuhannen vuoden ikäiseksi.

– Se, että pystymme yhä tunnistamaan joitakin yhteisiä sanoja 15 000 vuoden takaa, kertoo ihmisestä jotakin perustavanlaatuisen tärkeää. Se osoittaa, että meillä on ollut kyky siirtää samaa monimutkaista ja tarkkaa tietoa suusta korvaan jo kymmenien tuhansien vuosien ajan, Pagel sanoo.

Mato hämmentää tutkijaa

Tutkimusryhmä havaitsi, että pronominit säilyvät kielessä muita sanoja sitkeämmin, kuten oli osattu olettaa. Verbejä listalla on hyvin vähän, mutta Pagelin iloksi "antaa"-verbi osoittautui muinaisen superkielen alkuperäiseksi sanaksi. Se kertoo, miten tärkeää yhteistyö on ihmisille aina ollut, Pagel arvioi The Washington Post -lehden haastattelussa.

Pagelin nyrkkisäännön mukaan sanoilla, jotka esiintyvät useammin kuin kerran tuhannen sanan joukossa jokapäiväisessä puheessamme, on todennäköisimmin juuret euraasialaisessa muinaiskielessä. Keskimäärin kukin puhuja käyttää kutakin sellaista sanaa 16 kertaa päivässä.

Tutkimuksessa on listattu 23 aikaa kestänyttä sanaa. Arvattavimmat ovat pronomineja, eivätkä "tuli"- ja "äiti"-sanatkaan yllättäneet tutkijoita. "Tuohi"-sanan selittää ehkä se, että tuohi on pitkään ollut hyvin tärkeä materiaali monissa tarvekaluissa ja tulenteossa."Sylkeä"-verbiä ja "mato"-substantiivia tutkijat sen sijaan eivät osaa selittää.

– En todellakaan tiedä syytä. Pakko nostaa kädet pystyyn, myöntää The Guardian -lehden haastattelema Pagel.

Sana elää harvoin yli 4 000 vuotta

Euraasialaisen superkielen mahdollisuus on kiinnostanut tutkijoita pitkään. Yksimielisyyteen on ollut vaikea päästä, koska sanat ovat sangen muuttuvaisia. Useimmat korvautuvat kokonaan toisella 2 000 - 4 000 vuodessa, ja valtateoria on ollut, ettei mikään sana elä yli yhdeksäntuhannen vuoden ikäiseksi.

Pagelin ja hänen kollegojensa tutkimus on julkaistu Yhdysvaltain tiedeakatemian PNAS-lehden (siirryt toiseen palveluun) uusimmassa numerossa.

Lähteet: AFP, Yle Uutiset