1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Janne Huilaja (Kirjailija)

Janne Huilaja: Hevonen

Rovaniemeläisen Janne Huilajan novellikokoelma Hevonen on sattumalta hyvin ajankohtainen kirja. Sen novelleissa käsitellään monelta kantilta nähtynä suomalaisessa yhteiskunnassa juuri nyt käytävää keskustelua kurista, sen puutteesta ja vääränlaisen kurin erilaisista ilmenemismuodoista, kirjoittaa Juha Pikkarainen kirja-arviossaan.

Kuva: Karisto Oy

Koulujen kurinpidosta sekä opettajien ja oppilaiden oikeuksista on viime viikkoina keskusteltu runsaasti julkisuudessa. Helsinkiläinen opettaja sai lopputilin, kun hän erehtyi poistamaan häiriköivän oppilaan liian krouvein ottein koulun ruokalasta. Ei tarvitse ihmetellä, että oppilaat, joilla suurimmalla osalla on omat kameralla varustetut kännykkänsä, eivät osaisi käyttää tilannetta omaksi hyväkseen. Aletaan kyttäämällä kyttäämään tilannetta, josta otetulla valokuvalla tai videopätkällä sitten painostetaan opettajia. Uhkaillaan, että kuva on pian julkisessa levityksessä ja opettajalle koituu asiasta hankaluuksia. Vaatii opettajalta kovaa kanttia olla välittämättä tällaisesta uhkailusta.

Janne Huilajan novellikokoelmaa lukiessani ja miettiessäni oli hämmästykseni suuri, kun huomasin miten keskeisessä osassa novellikokoelmassa on erilainen kurinpito.

Juha Pikkarainen

Entisenä arkojen opettajien kiusaajana voin kokemuksesta sanoa, että kiusatulta opettajalta loppuvat äkkiä keinot, ellei hän uskalla panna oikeasti vastaan. Ennen oppilaiden vanhemmat olivat opettajan puolella. Nyt tilanne on toinen. Opettajia ja toisia oppilaita kiusaavan oppilaan vanhemmat ovat varmoja siitä, etteivät heidän kullanmurunsa voi olla väärässä vaan väärässä ovat aina muut oppilaat ja opettajat. Yritä siinä sitten opettajana saada kouluun opiskelurauha suurimmalle osalle oppilaista,  jotka ovat ihan kunnollisia ja haluavat oppia opetettavia asioita. Mikä tässä asiassa oikein mättää? Ovatko perheet menettäneet otteensa lapsistaan? Kuka lapsia ja nuoria oikein kasvattaa tänä päivänä, vanhemmat, kaverit, opettajat vai media järjettömine kilpailuohjelmineen?

Kurinpitoa koulussa, armeijassa ja yhteiskunnassa

Näitä koulujen arjen asioita mietiskellessäni lueskelin rovaniemeläisen, Kittilässä vuonna 1961 syntyneen Janne Huilajan uusinta novellikokoelmaa nimeltään Hevonen. Kirjan on kustantanut Karisto. Kyseessä on vuonna 1999 kirjailijana aloittaneen Janne Huilajan yhdeksäs kaunokirjallinen teos. Hän on julkaissut kuusi romaania ja kolme novellikokoelmaa.

Janne Huilajan novellikokoelmaa lukiessani ja miettiessäni oli hämmästykseni suuri, kun huomasin miten keskeisessä osassa novellikokoelmassa on erilainen kurinpito. Novelleissa kuvataan kurinpitoa koulussa, armeijassa ja yhteiskunnassa yleisemminkin sekä viranomaisten toimesta että oman käden oikeutena, silloin kun on kärsitty suurta vääryyttä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lähes kaikissa Hevonen-kokoelman novelleissa käsitellään jollakin tavalla kuria ja kurinpitoa.

Novellissa nimeltään Väisäsen pojat kerrotaan koulusta. Miesopettaja Väisänen on ylpeä luokkansa pojista. Nämä eivät ilkitöissään harrasta mitään näpertelyä nastoilla opettajan tuolilla vaan naulaavat opettajan käyttämät tohvelit luokan lattiaan. Opettaja tietenkin kompastuu sen takia nokalleen ja murtaa jalkansa ja leukansa. Joulukirkossa pojat käyttäytyvät kuten laestadiolaiset liikutuksissa. Pojat vain matkivat vasta televisiossa nähdyssä elokuvassa näytelleitä oman kylän miehiä. Vaikka pojat joukolla käyttäytyvät väärin, on opettaja heistä salaa ylpeä.

Huilajan kuvaus tuo mieleen omat kouluaikani, jolloin yleisesti noustiin erilaisia auktoriteetteja vastaan. Se oli vain rajojen kokeilua, eikä sillä pyritty mihinkään oman edun tavoitteluun. Moni nuorempi opettaja hyväksyi Väisäsen tavoin nämä oppilaiden osittain aiheelliset yhteiskunnan rajojen kokeilut.

Vallan väärinkäyttöä

Eniten kuria ja nimenomaan kurinpidon nurjia puolia Huilaja käsittelee kokoelmansa keskimmäisessä osastossa nimeltään Pieni armeijasikermä. Erityisesti osaston aloittava ja lopettava novelli kuvaavat armeijaan valitettavasti kuuluvaa vahingon panemista kiertämään. Noissa kahdessa novellissa itse alokkaina järjetöntä simputusta toisilta varusmiehiltä saaneet ja nyt ryhmänjohtajiksi ylenneet panevat vahingon kiertämään. Seuraavan saapumiserän alokkaat saavat kokea mielivaltaista ja lapsellista simputusta aamu- ja iltatoimien yhteydessä. Huilaja kuvaa näissä novelleissa miten muutamat varusmiehet oikein nauttivat simputuksestaan ja miten he käyttävät aikaansa ja mielikuvitustaan keksiäkseen jotakin mahdollisimman älytöntä, jolla alokkaille opetetaan miten armeijassa käsketään ja totellaan sokeasti.

Armeijanovelleissa nimeltään Heitti vittuilemasta ja Hiljainen mies Huilaja käsittelee armeijaan liittyvää rakenteellista kiusaamista ja väkivaltaa. Ammattisotilaina toimivien kouluttajien joukkoon valitettavasti eksyy luonteeltaan vääränlaisia ja luonnevikaisia ihmisiä. He käyttävät valtaansa väärin ja se voi johtaa ihan oikeisiin väkivallan tekoihin. Näissä kahdessa novellissa on selvästi vaikutteita Pentti Haanpään armeijanovelleista.

Janne Huilajan novellikokoelma Hevonen on hyvin ajankohtainen kirja. Sen novelleissa käsitellään monelta kantilta nähtynä suomalaisessa yhteiskunnassa juuri nyt käytävää keskustelua kurista, sen puutteesta ja vääränlaisen kurin erilaisista ilmenemismuodoista. En usko, että kirjailija on novelleita kirjoittaessaan erityisesti ajatellut yhteiskunnassa juuri nyt käytävää keskustelua. Kokoelma vain ilmestyi sopivaan aikaan. Moni kirjan lukija varmasti löytää uusia näkökulmia koulujen kurinpidon ongelmista käytävään keskusteluun. Antoisia lukuhetkiä.